Blogi

Sohvakriitikolta: Vetää – ja lykkää – kaikista ovista

16.6.2025

Vaimoni on toista maata -komediassa Jani Johansson ja Katriina Sinisalo pistävät tuulemaan. Kuva: Mikko Karsisto

On taas kesä ja kuljen Törnävänsaaren rantaa, nimittäin kohti kesäteatteria monien Pyynikkivuosien jälkeen. Luvassa on kepeää viihdettä mielenkiintoisin voimin, sillä lavalle nousevat ikätoverini, alkujaan paikalliset Antti LJ Pääkkönen (kyllä, se Holvikirkko-poika Tenavatähdestä) ja Susanna Laine, jonka grwm-videoista (Get Ready With Me) on vähitellen muodostunut päivittäinen viihdeannokseni. Jani Johanssonin komedialliset kyvyt tiedetään, vain Katriina Sinisalo on aivan uusi tuttavuus, mutta hänkin osoittautuu kerrassaan eteväksi hanistanin puhujaksi jo teoksen avoimissa harjoituksissa. Tarinassa on kaksi paria – toinen lähes yököttävän rakastunut, toinen ei niinkään. He tapaavat kesäillassa, ja soppa on valmis: rakastetaan ja riidellään, soudetaan ja huovataan, vedetään ja lykätään. Kiitos toisen pareista Törnävän kesä on tänä vuonna ihan hanipööpöttiä täynnä, mikä tietysti sopii myös kaupungin viestinnän rakkausteemaan.

Törnävän kesäteatterin ohjaa ”talviteatterin” Christie-sovituksesta tuttu Pekka Laasonen, jonka mukaan kesäteatterin työryhmä on usein kuin muukalaislegioona, kun lavalle nousee milloin minkäkinlainen kokoelma tekijöitä. Kesällä ollaan myös teatterin tekemisen juurilla, kun käytössä ei ole samoja teknisiä hienouksia kuin sisäteatterissa. Vaan onpa Törnävän kesäteatteri täksi kesäksi uudistunut: niin katsojia kuin lavaa suojaa katos, ensi-ilta on lähes kuukautta aiempaa aikaisemmin ja viime vuosien musiikki-ilottelujen tilalla on puhenäytelmä. Juho Lindströmin lavastus on uskalias: ainoana näyttämökuvana toimii lähes kokovalkoinen ”luksusasunto”, jossa on jopa valkoinen matto. (Väkisinkin kutkuttaisi mennä loppukesästä katsomaan, onko matto entinen valkoinen.) Vaimoni on toista maata toistaa jo kansansaduista tai antiikin näytelmistä tuttua teemaa, jossa joku tekeytyy joksikin muuksi kuin on ja pieni valhe tai väärinkäsitys saa valtavat mittasuhteet. Farssille tyypillisesti valtava ei edes riitä kuvaamaan sitä, millaisille kierroksille tarina kiihtyy.

Esitettiin farssia sitten sisällä tai ulkona, olennainen osa lavastusta ovat lukuisat ovet, jotka käyvät kuin hollituvassa. Toki tässäkin esityksessä ovet myös mahdollistavat sen, etteivät kaikki neljä näyttelijää ole koko ajan lavalla. Kahden näyttelijän kohtaukset hieman rauhoittavat sekoilua, vaikka ovien takaa huudellaan silloinkin. Esitys itsessään on jopa yllättävän lyhyt, mutta tekstiä on paljon ja sitä tulee niin nopeasti, että heikoimpia hirvittää. Parasta on, jos yleisö on valmiiksi juhlatuulella, silloin saaresta varmasti raikuu nauru.

Herkullisinta seinäjokelaisten teoksessa ovat lukuisat paikallisviittaukset, jotka toki hauskuuttavat erityisesti meitä, joille Eparin Risut-palstan tekstiviestit kerrostaloerotiikasta ovat tuttuja tai joille sellaiset paikat kuin Sopuraha ja Hyllykallio sanovat jotakin. Puheessa vilahtavat myös Susanna Laineen TV-työt ja niin monet eri kielet, etten edes huomannut laskea. Ruotsiksi bongasin ”portviini är bort” – komediaa keitetään siis suomalaisittain tutuista aineksista sekoittamalla alkoholia ja hieman aikuishuumoria parisuhdeasioihin, hyvän maun rajoissa toki. Erityismaininnan ansaitsee luottopakki Jani Johansson, joka tavallaan pitää kohellusta kasassa ja toisaalta irrotti ainakin itsestäni parhaat naurut pähkähullulla selityksellään Hanistanin vaaleissa äänestäneistä pikkuruisista mummoista kulkustossuissaan. Näyttää kirjoitettuna absurdilta, mutta menkää katsomaan, niin tiedätte!

OUTI VUOLLE 
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko 2024-2025 

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.