Blogi

Sari Jokelin: ”Syyssonaatissa tunnustellaan äärirajoja”

4.11.2019

Syyssonaatti herättää tunteet vihasta rakkauteen ja kaiken siltä väliltä. Näyttelijä Sari Jokelin tekee hienon jäähyväisroolin Seinäjoen kaupunginteatterissa. 7. marraskuuta ensi-iltansa saavan näytelmän esitykset jatkuvat maaliskuulle 2020.

Näyttelijä Sari Jokelin muistojen pyörityksessä Syyssonaatti-näytelmän Charlottena. Vasemmalla hänen Eva-tytärtään näyttelevä Mari Pöytälaakso. Kuva: Jukka Kontkanen.

Syyssonaatin päähenkilö on menestynyt pianisti, jota elämä on vienyt suurille konserttilavoille. Omat tyttäret ovat jääneet taiteilijaelämän varjoon. 
– Charlotte on vahva ja raadollinenkin nainen. Olen aina pitänyt vahvoista naisrooleista. Charlottella tosin on myös heikkoutensa, hurjatkin. Näytelmä tunnustelee äärirajoja, Sari Jokelin kuvailee roolihahmoaan. 

Charlotte yrittää luoda uudestaan suhdetta varsinkin vanhempaan tyttäreensä, jonka hän tapaa ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen. 
– Roolihahmoni on yksinäinen ja surullinen. Hänen elämänsä rakkaus, joka ei ole hänen lastensa isä, on kuollut. Mies oli hänen pakopaikkansa. Nyt hänellä on vain taide. Kun hän joutuu totuuden eteen, hänen muurinsa alkaa säröillä.

Näyttelijä Sari Jokelin Syyssonaatti-näytelmän harjoituksissa. Kuva: Outi Rantala

Syyssonaatin tarina liippaa läheltä Jokelinin omaa elämää, sillä hän on kasvanut teatteriperheen kuopuksena. 
– Asuimme aina vain pari vuotta yhdessä paikassa, koska muutimme vanhempien työn perässä. Isäni Jaakko oli ohjaaja ja äitini Aili puvustaja. Lastenhoitajat ja vanhemmat veljeni pitivät minusta huolta, kun vanhempamme olivat töissä. Ikinä en tuntenut itseäni hylätyksi.

Alun perin ammattitanssijana työskennellyt Jokelin astui näyttämölle näyttelijänä Kemin kaupunginteatterissa. Hän tuli Seinäjoelle vuonna 1984, jolloin myös hänen isänsä Jaakko Jokelin oli Seinäjoen kaupunginteatterissa näyttelijänä. 
– Ehdin olla isäni kanssa samassa työpaikassa hetken, sillä hän kuoli vuonna 1985, vain 62-vuotiaana. Äitini asui Riihimäellä ja hoiti paljon tytärtäni, kun olin töissä. Äiti eli 94-vuotiaaksi.

Perheen perinne jatkuu, sillä taiteen alan on valinnut myös Jokelinin oma jälkikasvu. Hänen esikoisensa Jelena Jokelin on teatterikuraattorina Seinäjoen kaupunginteatterissa. Hän on työskennellyt myös näyttelijänä.
– Näytin Jellulle Syyssonaatin käsikirjoituksen ja kysyin, tunnistaako hän meidät tästä. Hän vastasi, että äkkiseltään ei samastu henkilöihin, mutta muistaa, että äiti oli paljon poissa. Saatoin olla omissa maailmoissani, vaikka olin kotona.

Toinen tytär Jessi Palovaara on siskoaan 16 vuotta nuorempi. Hän on ammatiltaan tanssija ja tanssinopettaja. Jokelinin mies Jouni Palovaara työskentelee teatterin käyttöpäällikkönä.
– Meillä on paljon iltatöitä. Tyttöjen ollessa pieniä tarvitsimme lastenhoitajia varsinkin ensi-iltojen lähestyessä  ja usein he olivat kaksistaankin, Jokelin muistelee.

Charlotten rooli on eläkkeelle jäävän Jokelinin viimeinen Seinäjoen kaupunginteatterin näyttämöllä.
– Tunteet menevät vuoristorataa. Teatteri on rytmittänyt elämääni 40 vuotta. Voi tulla pieni haikeus, kun suljen teatterin oven takanani viimeisen kerran. Olen toisaalta jo valmis luopumaan. Jatkossa elän lapsenlapsille, matkustan, käyn teattereissa ja teen käsitöitä.

OUTI RANTALA