Blogi

Ohjaaja Jukka Keinonen: “Syyssonaatti on kiltin tytön kapina”

4.11.2019

Syyssonaatin ohjaaja Jukka Keinonen. (anna valtari)

Ingmar Bergmanin Syyssonaatti on riipaiseva draama lapsensa hyljänneen äidin sekä tämän aikuisten tytärten suhteista.

Jukka Keinonen on ohjannut Seinäjoelle jälleen draamaa. Yleisö muistaa hänet näytelmien Hiljaiset sillat, Kultalampi ja Kuin ensimmäistä päivää ohjauksista. Erityisesti Hiljaiset sillat tarjoaa mielenkiintoisen vertailukohdan Syyssonaattiin. Hiljaiset sillat -näytelmässä perheenäiti valitsi vapauden sijasta perheen, Syyssonaatin äiti on valinnut uran. 
– Seinäjoella olen näköjään profiloitunut psykologisiin näytelmiin. Ja mikäs siinä, sillä kiinnostavinta näyttämöllä on ihminen. Muualla olen tehnyt paljon myös musikaaleja ja komedioita. Onneksi meillä Suomessa on ainutlaatuinen repertuaariteatterijärjestelmä, joka mahdollistaa monipuolisen työnkuvan.

Keinonen on taustaltaan näyttelijä, mikä näkyy hänen ohjaustyöskentelyssään.
– Tykkään etsiä ja kokeilla. Tämänkaltaisessa näytelmässä on kymmeniä tulkintamahdollisuuksia, ja kahden kuukauden harjoitusperiodin aikana tulee löytää näyttelijöiden kanssa mahdollisimman omaääninen toteutus

Neljän näyttelijän kanssa harjoitteleminen on hyvin henkilökohtaista.
– Mitä suurempi tuotanto sitä pidempi matka intiimiyteen. Syyssonaatissa intiimiys ei tarkoita pelkästään hienovireisyyttä, sillä patoutuneet ja vaietut tunteet vaativat ulos päästäkseen isoakin energiaa. 

Ingmar Bergmanin Syyssonaatti on monelle tuttu 1970-luvun elokuvana, jota varten käsikirjoitus alun perin tehtiinkin.

Näytelmän henkilöitä ovat kuuluisa pianistiäiti, hänen kaksi tytärtään ja vanhemman tyttären mies. 
– Tarinan kaikki henkilöt ovat tärkeitä, mutta äidin ja vanhemman tyttären suhde saa eniten tilaa. Päähenkilö on uransa loppupuolella; hän on menestynyt pianistina, mutta epäonnistunut äitinä. Sari Jokelin tekee äidin roolin jäähyväisroolinaan ennen eläkkeelle jäämistään.

Äiti on jäänyt leskeksi. Hänellä on muistot ja hiipuva ura. Hänellä on perhe, jonka hän on hylännyt.
– Näytelmä kysyy, onko uusi kohtaaminen mahdollista. Voiko vaurioitunutta äidin ja tyttären suhdetta parantaa?

Ellei ole lapsena saanut rakkautta eikä kokenut tulleensa hyväksytyksi, ei sitä välttämättä osaa välittää myöskään lapsilleen. 

Keinonen puhuu myös taakkasiirtymästä. Taiteilijaelämää elänyt äiti on ollut enimmäkseen poissa tyttäriensä luota. Nyt ikääntyessään hän tarkastelee suhdettaan tyttäriin sekä omaan lapsuuteensa. Ellei ole lapsena saanut rakkautta eikä kokenut tulleensa hyväksytyksi, ei sitä välttämättä osaa välittää myöskään lapsilleen. 
– Vanhempi tytär Eva (Mari Pöytälaakso) kysyy: onko aina oleva äiti ja tytär? Ja mikä on aikuinen? Esiin tulee myös Evan voimakas hoivavietti: hän on hakenut nuoremman sisarensa hoitokodista luokseen asumaan. Sisaren roolin näyttelee Henna Sormunen.

Tarinaan liittyy myös Evan ja häntä 20 vuotta vanhemman miehensä aviosuhde. Aviomiestä Viktoria näyttelee Esa Ahonen.

Seinäjoen kaupunginteatterin studionäyttämö on rakennettu niin, että katsomo jakautuu neljään osaan.
Maija Louhion lavastuksessa on myös pieni pyörivä näyttämö, joka on loistava väline näkökulmaa muuttamaan. Näytelmässä käsitellään paljon muistoja, jotka muuttuvat sen mukaan, kuka muistelee. Vääriä muistoja ei ole, unohtamisia kylläkin. Ihminen voi myös halutessaan yrittää unohtaa kipeitä asioita. Puvut on suunnitellut Riikka Aurasmaa, valot Sanna Alasaari ja äänet Riku Metsä-Ketelä.

Keinosen mukaan Syyssonaatti sopii kaikille katsojille sukupuolesta ja iästä riippumatta. 
– Takaumien avulla käsitellään eri ikävaiheita, niiden kipupisteitä ja kapinoita. Uskon, että nuoretkin voivat löytää niistä itsensä. Ja kaikkihan me olemme jonkun lapsia, Keinonen muistuttaa.

OUTI RANTALA

Ohjelmistossa

Syyssonaatti

Lisää kommenttisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*