Blogi

Parista suhteesta ja parisuhteesta

3.12.2015

Rakastuminen

Rakastuminen on huumaava juttu. Suurin osa on tämän kokenut. Harmillista on, että ensimmäinen ihastumisen vaihe kestää niin vähän aikaa. Se kestää kolmesta tunnista kolmeen vuoteen. Sitten huuma laimenee ja arki alkaa.

Ihastumisen huumaa on paljon tutkittu. Puhutaan oikeanlaisesta kemiasta tai siitä miten jonkun kanssa ”synkkaa” heti alusta asti. Loppuun asti rakastumista ei kuitenkaan ole selitetty. Tilaa jää yhä tunteiden, järjen, hormoneiden, himojen, tuoksujen, katseiden, kosketuksen ja halujen sekamelskalle. Näiden väliin jää paljon selittämätöntä. Ei ihminen parinvalinnassa ainakaan näytä olevan varsinainen järkiolento. Enemmän on kyse siitä, että kaksi ihmistä kohtaa ja jotakin siinä vain alkaa tapahtua.

Rakastumiseen ja ihastumiseen liittyy paljon iloa ja toistuvien riemujen mahdollisuus. Kyse on myös perustarpeesta. On olemassa pieni joukko ihmissukuun kuuluvia, joita parisuhde ei kiinnosta, mutta aika pieni joukko se on. Muille kysymys on elämän aivan välttämättömimpiin kuuluvista asioista, kuten ravinto, vesi ja happi. Ilman tukehtuu ja kuihtuu pois. Tästä on paljon lauluja tehty.

Vaikka rakkaus on hauska elämän lahja, se on myös monen pettymyksen, ja joskus suoranaisen tuhon ja vihan käytössä. Rakkaudessa pettyneet ja hylätyksi tulleet ihmiset ovat vähintäänkin surullisia, joskus kostonhaluisia ja säälimättömiä. Monet ovat kokeneet sen, kun kumppani muuttuu ihanasta sietämättömäksi tyypiksi. Suurinta kiukkua taitaa lopulta aiheuttaa se, että on niin vaikeaa katsoa itseään peiliin. Vika ei aina ole pelkästään toisessa.

Sivusuhteet

Suhteen solmiminen ihmiseen, jolla on jo perhettä ja puoliso, ei ole aivan uusi ilmiö. Vaikka sivusuhteista tulee usein paljon vahinkoa, silti niihin mennään. Niihin ei siis ajauduta tai lipsahdeta vahingossa. Päätöksiä ne ovat, vaikka päätökset eivät olekaan harkittuja. Tuntuu huumaavalta, että joku uusi ihminen kiinnostuu minusta. Silti tolkuissaan jotenkin oleva ihminen pystyy keskustelemaan tunteidensa kanssa. Voi pohtia, että: ”oho, mites minä nyt näin ihastuin tuohon ihmiseen. Mistä tämä kertoo? Miten nyt pitäisi toimia?” Tunteet ovat tärkeitä viestejä, mutta niiden mukana kuohuvaan koskeen ei ole pakko mennä.

Tavallisesti sivusuhteet paljastuvat aika nopeasti. Niistä jäädään kiinni tai tulee kova paine kertoa suhteesta itse. Monet sanovat, että jos puoliso jäisi kiinni pettämisestä, se on sitten kerrasta poikki. Niinkin joskus käy, mutta monet yrittävät sivusuhteen jälkeen korjata tehtyjä virheitä tai saatuja kolhuja. Toiset onnistuvat, toiset eivät. Keskeistä korjaamisessa on kyky pyytää ja antaa anteeksi, mutta todellisia elämänarvojen ja tapojen muutoksiakin tarvitaan.

Luottamus kumppaniin ei palaudu sormia napsauttamalla hetkessä. Pitää toimia päättäväisesti suhteen ja kumppanin suuntaan. Ihastumisen tunteiden lopettaminen on joskus aika hankalaa hommaa. Huumaavista tunteista saa sellaisen energian, että aina sivusuhde ei katkea tuosta noin vaan. Siksikin tarvitaan aikaa ja päättäväisyyttä, jos halutaan korjata rikki mennyttä. Peruuttamisen mahdollisuus on silti olemassa, vaikka olisi ajanut risteyksen yli väärään suuntaan.

Sitoutuminen ja omistamisen halu

Välillä kuulee pohdintaa siitä, miten hankalaa on, kun ihmiset yrittävät omistaa toisensa ja hallita toista. Eikö olisi helpompaa, jos romuttaisimme ihanteen avioliitosta ja kahden ihmisen uskollisesta parisuhteesta. Villimpi ja vapaampi kuvio voisi olla helpompaa kaikille? Monenlaisia kokeiluja on tehty aikojen saatossa ja toistaiseksi ne ovat toimineet huonosti. Tavallisesti yksi heittäytyy omistushaluiseksi ja toinen kokee tulleensa petetyksi ja riita on valmis. Avoimet suhteet eivät näytä arkikokemuksen mukaan kovin hyvin toimivan. Aarteita joita toisesta ihmisestä ja parisuhteesta voi löytää, ei voi löytää kuin sitoutumalla pitkään parisuhteeseen.

On eri asia haaveilla yksi talvi elämästä toisen ihmisen kanssa ja harrastaa mukavaa seksiä, kuin jakaa nautinnot ja pettymykset, ilot ja surut uskollisen kumppanin kanssa. Tämä on vähän selittämätöntä, mutta käy lopulta järkeenkin, ainakin vähäsen.

Mustasukkaisuus ja omistamisen halu ovat kokonaan toinen juttu. Ihmistä, varsinkaan puolisoa, ei voi omistaa tai hallita. Luottamus ja rakkaus pakenevat sieltä missä täytyy pelätä toisen käytöstä. Joskus käy niin, että jatkuvan epäilyn kohteena oleminen väsyttää niin, että alkaa tuntua aivan samalta etsinkö sivusuhteen vai en, kun kuitenkin epäillään.

Valta, alistaminen ja itsetunto

Sivusuhteet eivät ole aina tasa-arvoisia. Molemmilla ei välttämättä ole perhettä ja parisuhdetta tai toinen on luonteeltaan paljon toista vahvempi. Usein toinen istuu erilaisella oksalla, kuin toinen. Joskus kyse on suoranaisesta hyväksikäytöstä, jossa vahvempi hyötyy heikomman palveluksista. Heikompi osapuoli suostuu silloin olemaan toisen tarpeiden tyydyttäjä saadakseen jotakin muuta hyvää elämäänsä. Joskus toisen naisen tai toisen miehen rooliin ajaa hellyyden ja läheisyyden puute omassa parisuhteessa, joskus kyse on huonosta itsetunnosta. Jos pidän itseäni huonona, saatan kaivata jatkuvaa ihailua toiselta sukupuolelta. Täytyy testata omaa viehätysvoimaa, jos ei ole siitä varma. Kaikki motiivit eivät ole pelkästään itsekkäitä. Joskus kumppanin löytäminen on niin hirmuisen hankalaa, että tyytyy kumppaniin, joka elää kaksoiselämää, kun hänessä on paljon hyvää ja uskollisempaa seuraa ei ole saatavilla.

Pettymykset, viha ja puhuminen

Kauheaa on pettyä rakkaudessa. Vai onko? Jokainen pettyy joskus. Suhteiden päättymiset ovat joskus raastavia. Viha on vahva voima. Sekään ei ole pelkästään kielteinen asia. Joskus aggression ja kiukun saa kanavoitua hyvään käyttöön. Silloin tulee kämpästä puhdas ja varastot saavat järjestyksen. Silmitön viha on sitten eri juttu. Se on hallitsematonta. Yleinen väite on, että meissä jokaisessa on pimeä puoli. Pitänee paikkaansa? Kukaan ei ole läpeensä puhtoinen ja viaton. Aikuinen ihminen, vaikka kuinka sivistynyt ja viisas, kykenee joskus karmeisiin tekoihin, jos kokee elämän peruspilarit uhatuiksi.

Rakkauden pettymyksissä on tehty ja tullaan tekemään myös väkivaltarikoksia. Ihminen raaistuu ja menee julmaksi jos ei osaa käsitellä tunteitaan muuten. Tässä meillä suomalaisilla on keskimäärin oppimista. Se ei ole vain mies-nais-juttu. Jos laittaa kymmenen miestä riviin, sieltä löytyy kolme tai neljä, jotka osaavat puhua tunteistaan aivan loistavasti. Samoin vaikka väitetään naisten osaavan paremmin, se ei aina ole niin. Kymmenestä naisesta kolme tai neljä on yleensä aika vaiteliaita ja ahdistuneita, jos pitäisi avautua syvimmistä iloista, peloista ja pettymyksistä. Kaikki maailman asiat eivät ratkea pelkästään puhumalla. Muutakin toimintaa tarvitaan, mutta lopulta se on niin yksinkertaista, rakkauden asioissa varsinkin, että jos joku asia rassaa, se pitää ottaa puheeksi! Oleellista on osata myös kuunnella. Joskus hiljaisen kumppanin suusta purkautuva yksi sana on tärkeämpi kuulla, kuin sanoa itse sata. Lopulta kaikki ei ole sallittua sodassa, eikä varsinkaan rakkaudessa. Suurilla saappailla ei saisi talloa, kun taistelukentillä kasvaa hentoja heiniä, kuten sinä ja minä.

MARKKU ORSILA
Kirjoittaja on perheneuvoja Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Siantappajat-näytelmän käsiohjelmassa.