Blogi

Maailmalla ja kotona

3.8.2015

Teatterituoli on lyömättömän vikkelä liikkumaväline, ainakin kun kyse on aikamatkailusta. Teatterissa et tarvitse ajokorttia eikä risteyksessä kukaan hyökkää ajoväylälle väärästä suunnasta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on silti tarjolla — mutta turvallisesti!

Mikko Koivusalon uudessa ja odotetussa revyyssä Hyväs tällis vuosisadat vilisevät, kun harpotaan kivikaudesta nykypäivään. Mirja Kuivaniemi tarjoaa pelkääjän paikkaa Peugeotin etupenkiltä, kun Siantappajien pohjalaisnaiset pakenevat rikosta ja rakkautta kotiin Lapualle. Kaaoksen komediallisessa ryöpytyksessä naisia riepottavat nykypäivän ristituulet. Messias tuloo! vie meidät aasi- ja apostolinkyydin aikaan, joskin Betlehemin taivaalle saattaa lehahtaa myös enkelinsiipinen serafi. Lasten rakastama sympaattinen Sammakko lähtee hänkin löytöretkelle, mutta joutuu toteamaan: ”Avara maailma, se on sentään avara, mutta toista oman kodin vertaista paikkaa ei löydy koko maailmasta.”

Maailmalla ja kotona, kummassakin sitä haluaisi olla. Teatterissa se on mahdollista, ja yhtä aikaa!

Olen omalla reissullani viivähtänyt Seinäjoella kuusi vuotta. Nyt kun on aika panna reppu selkään, toivon menestystä tämän upean teatterin uusille ohjastajille. Pidetään huolta siitä, että Suomen teatterinälkäisin yleisö löytyy jatkossakin Pohjanmaalta ja Verstaan yhteisöteatteri saa uusia kumppaneita.  Ja te, taitavat ja tehokkaat työtoverini: kiitos matkaseurasta, onnistumisista ja epäonnistumisista, yhteisestä taipaleesta. Joskus tietä aurattiin myös umpihankeen, mutta niin pitääkin, sillä — Aaro Hellaakoskea lainaten — ”tietä käyden tien on vanki / vapaa on vain umpihanki.”

— Mieti sitä, sanoisi Siantappajien Meeri-mummo tähän.

Hyvää teatterisyksyä!

VESA TAPIO
teatterinjohtaja 2009–2015