Tiedotteet

”Näyttelijät munaavat, katsojat santsaavat”

10.10.2012

Mitä sais olla? kysyy improvisaatioryhmä ja taipuu yleisön toiveisiin.

Improvisointi vaatii näyttelijältä täydellistä läsnäoloa, nopeita oivalluksia ja todellista joukkuehenkeä.
– Sekä rohkeutta munata itsensä julkisesti. Siitä voi jopa nauttia, vakuuttavat näyttelijät Jussi Lampi, Ville Virtanen, Kari-Pekka Toivonen ja musiikki-improvisaatiovirtuoosi Samuli Laiho.

Mieskvartetti esiintyy vuosien tauon jälkeen Seinäjoella. Mitä sais olla? -ryhmän ainokainen veto maakunnassa koittaa Alvar-näyttämöllä perjantaina 26. lokakuuta.

Ryhmä on ollut koossa pian 15 vuotta. Esitykset perustuvat tiiviiseen vuorovaikutukseen yleisön kanssa, ja siksi miesten tavoitteena on luoda katsojiin sama vapauttava yhdessäolon kokemus, jota he pitkän kokemuksen myötä tuntevat keskenään.
– Peloton ja vapaa ilmapiiri takaa sen, että hyökkäämme tilanteisiin niin täysillä kuin nisäkäs vain voi. Silloin myös tarinat kumpuavat suoraan alitajunnasta.
Yleisö ehdottaa esiintyjille tilanteita ja henkilöhahmoja, joiden ympärille näyttelijät rakentavat kokonaisia tarinoita.
– Siinä hetkessä syntyvä esitys tekee jokaisesta kohtauksesta villin ja ainutkertaisen elämyksen. Siksi yleisön joukossa onkin moninkertaisia santsaajia.

Mitä sais olla? Alvar-näyttämöllä pe 26.10. kello 19.

Olemme käsityömessuilla!

3.10.2012

Näytelmien eteen tehdään teattereissa monen eri alan taiteellista työtä.

Jotta näyttelijät voivat esittää kirjailijoiden ja dramaturgien kirjoittamaa, ohjaajan ohjaamaa näytelmää, tarvitaan ensin lavastaja suunnittelemaan lavastus, pukusuunnittelija suunnittelemaan puvut, maskeeraaja-kampaaja suunnittelemaan ja toteuttamaan kampaukset, peruukit ja naamioinnit, tarpeistonvalmistaja suunnittelemaan ja valmistamaan näytelmässä tarvittavat esineet ja muut tarpeet, ompelija, vaatturi, suutari, puuseppä, metalliseppä, maalari, sekä tietysti koreografi, äänisuunnittelija, valosuunnittelija, videosuunnittelija, kapellimestari, muusikko…

Seinäjoen kaupunginteatterissa kädentaitojen parissa päivittäin työskentelee yli tusina henkilöä. Tule tutustumaan teatteriimme toisesta näkökulmasta käsityömessuilla 5. – 7.10.2012. Lue lisää täältä.

Näyttelijät lukevat satupäivänä kirjastossa

1.10.2012

Sadun nimipäivänä, torstaina 18. lokakuuta vietetään viidettä valtakunnallista satupäivää.

Seinäjoen kaupunginteatterin näyttelijät Esa Ahonen, Sari Jokelin, Heikki Vainionpää ja Mia Vuorela lukevat tuolloin satuja Seinäjoen pääkirjaston lastenosastolla Piilomaassa.

Satupäivän teemana on tänä vuonna satujen värit.
– Satujen erilaiset värit yhdistävät ja yhdistyvät meissä jokaisessa ikään, kansallisuuteen tai aikaan katsomatta. Satupäivänä haluamme luoda kaikille mahdollisuuden valahtaa tyynylle ja uppoutua sadun maailmaan, toteaa Satupäivä-toimikunnan Iida Turpeinen.

Satupäivän päätapahtumaa juhlitaan Teatterimuseossa, Helsingissä.

Seinäjoen pääkirjastossa Jokelin ja Ahonen ottavat satukirjan käteen kello 11.30, Vuorela kello 12.15 ja Vainionpää yhdeltä iltapäivällä.

Voiko tulla näyttelijäksi vaikka ei osaa napsuttaa sormiaan?

1.10.2012

Seinäjokelaisen Törnävän koulun iltapäivätoiminnan Mun Juttu -kerholaiset haastattelivat näyttelijä Jani Johanssonia.  Juttukerho on kulttuuriyhdistys Kurpitsan ja Seinäjoen kaupungin media- ja kulttuurikasvatus -hanke.

Jani Johansson on aloittanut kiinnityksensä Seinäjoen kaupunginteatterissa tänä syksynä, ja harjoittelee paraikaa kahta näytelmää. Riihimäeltä muuttaneelle näyttelijälle Seinäjoki on kuitenkin jo tuttu kaupunki, sillä hän on useina vuosina näytellyt Törnävän kesäteatterissa. Useimmat Mun Juttu -kerholaiset muistivat hänet viime kesän Peppi Pitkätossu -näytelmästä.

Kerholaisia kiinnosti monet näyttelijäntyöhön liittyvät asiat arkirutiineista suurimpiin pulman paikkoihin.
Kuinka näyttelijä esimerkiksi muistaa mennä näytöksiin? Millä tavalla näyttelijä muistaa repliikkinsä? Kuinka osaa näytellä, vaikka ei näe itseään? Mitä jos näyttelijältä putoaa housut? Entä voiko näyttelijäksi tulla, vaikka ei osaa napsuttaa sormiaan?

Näyttelijä tarvitsee hyvän muistin

Näyttelijän työpäivä on kaksiosainen. Aamuisin on harjoituksia, illalla toiset harjoitukset tai esitys. Pelkät aamuharjoitukset ovat pituudeltaan kuin ekaluokkalaisen koulupäivät, neljä tuntia.
Iltaharjoituksissa vierähtää kolme ja puoli tuntia. Harjoituksia ja näytöksiä on kuutena päivänä viikossa ja esityksillä on tietyt, pysyvät ajankohdat. Rutiinit auttavat muistamaan koska täytyy mennä esitykseen.
– Eihän koululainenkaan unohda lähteä aamulla kouluun, tai iltapäivällä iltapäiväkerhoon, Johansson naurahtaa.

Repliikkien muistaminen vaatii kovasti harjoittelua, mutta näyttelijältä vaaditaan muutenkin hyvää muistia. On muun muassa muistettava mitä kohtauksissa tapahtuu, koska on oma vuoro astua näyttämölle ja mitkä vaatteet milloinkin pitää olla yllä.

Näyttelijä voi olla mukana useassa esityksessä samaan aikaan. Menevätkö  näytelmien vuorosanat sekaisin?
– Eivät ne yleensä mene sekaisin. Kun roolivaatteet ja lavasteet ovat joka näytelmässä erilaiset, on helppo muistaa muutkin asiat. Joskus toki niinkin voi käydä. Kerran minun esimerkiksi piti sanoa ”isäsi rahoilla lompakkoni lihottaa tahdon”, mutta sanoinkin vahingossa ”isäsi lihoilla lompakkoni rahoittaa tahdon”. Pienen virheen myötä lauseen merkitys muuttui aika tavalla.

Ohjaaja ja kuiskaaja auttavat

Tärkein henkilö näytelmiä tehdessä on ohjaaja. Ohjaaja muun muassa kertoo näyttelijälle, kuinka hänen tulee kohtauksissaan toimia.
Mistä tietää että näyttelee oikein, vaikka ei voi nähdä itseään?
– Näyttelijän täytyy vain luottaa siihen, että ohjaaja osaa arvioida näyttelemistä, ja antaa siitä palautetta, Jani sanoo.

Myös kuiskaaja on näyttelijälle tärkeä henkilö, etenkin harjoitteluvaiheessa. Jos näyttelijä unohtaa repliikin, hän napsuttaa sormiaan, jolloin kuiskaaja auttaa häntä.
Voiko tulla näyttelijäksi vaikka ei osaa napsuttaa sormiaan?
– Kyllä on monia näyttelijöitä jotka eivät osaa. Sitten täytyy vain sopia kuiskaajan kanssa joku toinen tapa, ölistä vaikka jollakin tavalla ja huitoa käsillään.

Kommelluksia kulissien takana

Esityksissä voi sattua ja tapahtua kaikenlaisia ennalta suunnittelemattomia kommelluksia. Joskus näyttelijä voi tulla vahingossa väärään kohtaukseen tai unohtaa tulla lavalle silloin kuin pitäisi, Johansson kertoo.
Entä jos näyttelijän housut putoavat?
– Silloin täytyy hankkia kunnolliset henkselit.

Johansson kertoo, että monet näyttelijät ovat huonoja hakemaan sairauslomaa, vaikka olisivat kipeänä. Joskus näyttelijä voi tulla töihin jopa vatsataudissa.
Mitä jos lavalla alkaa oksettaa?
– Sellaisiakin tilanteita on sattunut. Sitten täytyy vain näytellä ja juosta nopeasti kulisseihin oksentamaan.

Kerholaisia askarruttivat myös kysymykset siitä, mihin kaikkeen näyttelijän on työssään suostuttava. Täytyykö esimerkiksi vaatteet riisua esityksessä?
– Ohjaajan kanssa voi keskustella, että onko alastomuus aivan tarpeellista. Mutta kyllä olen näytellyt myös ilman vaatteita. Eräässä näytelmässä meillä oli vaatteiden alla alastomuuspuvut, Johansson kertoo.
Entä saako esityksessä riisua vaatteet?
– Jos siitä ei ole sovittu, ei saa.
Voiko joutua näyttelemään vaikka vessanpönttö päässä?
– Periaatteessa voi. Kummallisin asia mikä minulla on ollut päässä, on ollut raaka kala.
Entä likaiset bokserit?
– Likaiset bokserit? Ehkä sitten kun täytät kahdeksantoista, voit kirjoittaa näytelmän jossa näyttelijöiden täytyy näytellä likaiset bokserit päässä. Teatterissa voi tapahtua mitä vain, minkä kirjailija on kirjoittanut.

Jani Johanssonia haastattelivat Eero Ahola, Jemina Aittoniemi, Milja Fränti, Jimi Hakkola, Tuure Joensuu, Aarni Jokipii, Mikko Ketoja, Verneri Keisala, Nea Lahti, Aino Pajaniemi, Amanda Palo, Santeri Palonen, Meimi Pelander, Niklas Päällysaho, Miisa Saarnisto, Elias Suominen, Pablo Tohni, Mathias Koskela, Niklas Mäntynen ja Fiia Ojala.

Haastattelun pohjalta jutun kirjoitti Heidi Kurtti.

”Carl on vahvasti tunteva kaveri”

27.9.2012

Fanny ja Alexander -näytelmä palaa Seinäjoen kaupunginteatterin näyttämölle tulevana perjantaina.

Samalla marssitetaan näytille osa teatterin uusista näyttelijöistä. Bergmanin rakastetussa näytelmässä nähdään Jani Johansson, Kansallisteatterissa viime vuosina näytellyt Tuomas Kiiliäinen sekä Hiljaisissa silloissa jo esitelty Maria Pere.

Riihimäen teatterista Seinäjoelle siirtynyt Jani Johansson on tullut seinäjokelaisille tutuksi Törnävän kesäteatterin näytelmistä. Fannyssa ja Alexanderissa hän esittää viinaan menevää setämiestä, Carl Ekdahlia.
– Carl on vahvasti tunteva kaveri, jolla on taipumusta itsesääliin. Juominen on näytelmässä läsnä ja se vaikuttaa Carlin tekemisiin, vaikka hän ei olekaan näkyvästi humalassa.

Johansson näytteli roolin kolmasti jo keväällä, jolloin hän paikkasi eli sijaisti sairauslomalla ollutta näyttelijää. Paikkaamiseen Johansson valmistautui, kuten vastaavissa tilanteissa yleensäkin tehdään: lukemalla käsikirjoitusta sekä katsomalla esitystä pari kertaa paikan päällä ja mahdolliselta työryhmän tallenteelta.

Aikaa oli yhteen näyttämöharjoitukseen, jossa Johanssonin kanssa lavalla oli Carlin vaimoa esittävä Johanna Kovanen sekä Carlin veljen roolin tekevä Esa Ahonen ja kirkkoherra Vergérusta esittävä Heikki Vainionpää.
– Jo tuolloin Carlista rakentui ehjä ihminen. Jännä nähdä millaiseksi hän on kehittynyt kesätauon aikana, Johansson pohtii.

Anu Saaren ohjaamassa Fannyssa ja Alexanderissa näyttelevät muun muassaRitva Oksanen, Mia Vuorela, Heikki Vainionpää, Sari Jokelin, Ville Salonen, Esa Ahonen, Liisu Mikkonen, Matti Suokonautio, Leena Rousti ja Johanna Kovanen.

Alexanderin roolissa vuorottelevat Joel Kareinen ja Jesse Latvala, Fannyn roolissa puolestaan Julia Autio ja Henna Hirvikoski.

Fannyn ja Alexanderin uusintaensi-ilta on huomenna perjantaina 28. syyskuuta.