Olemmeko menettäneet kykymme tuntea?

1.11.2012

Myötätunto-näytelmän työryhmä toimii kuten opettaa – tekemällä yhdessä.

Ensi-iltansa 14. marraskuuta saava nykynäytelmä Myötätunto on uudistanut Seinäjoen kaupunginteatterin Verstasteatterin.
Ei pelkästään ulkoisilta puitteilta vaan myös toiminta-ajatukseltaan: nuorta käsikirjoittajasukupolvea edustavan näytelmäkirjailija, dramaturgi Veikko Nuutisen (s. 1981) Myötätunto on ennen kaikkea aikuisille suunnattu näytelmä.
Teatterin uudet näyttelijät antavat kasvonsa Myötätunnon tapahtumille.

Myötätunto on tarina ulossulkemisesta, yksinäisyydestä ja kiusatuksi tulemisesta.
Näytelmän henkilöistä kaikki menettävät jotain: kuudesluokkalainen Henry oman ystävänsä, ystävä Maria viattomuutensa, opettaja idealisminsa, isä nuoruutensa ja äiti kykynsä tuntea.
– Me kaikki joudumme käsittelemään isossa ja pienessä mittakaavassa asioita, joista pitää päästä jollain tavalla eteenpäin. Rakkaan ystävän kuolema vainoaa Henryä pitkään, kunnes hän löytää tavan vapautua siitä, kertoo ohjaaja Riko Saatsi.
Myötätunto osoittaa mielikuvituksen ja taiteen voiman.
– Taide on tapa vapautua lapsuudessa kohdatuista traumaattisista asioista, jotka vaivaavat vielä aikuisiälläkin.

Saatsi alleviivaa työryhmän yhteisöllisyyttä: töitä kellarissa on paiskittu yhdessä ja lavastus on syntynyt osana näytelmän taiteellista ja teknistä työstöä.
– Prosessi on meidän tapamme lähestyä Henryn prosessia. Olemme lähteneet ajatuksesta, että mielikuvituksella on uskomattomia voimia. Alitajunnassa muhii niin paljon kaikenlaista. Esityksen estetiikka onkin rakentunut pitkälti yhteisen assosioinnin ja intuition kautta.

Visuaalisesti Verstasteatteri on kuin suuri pahvinen syli, uniikki pahvimaja, jonne yleisö kutsutaan reiluksi kahdeksi tunniksi olemaan yhdessä.
Lavastus on syntynyt aidosta kierrätysmateriaalista: sadoista pahvilaatikoista, tyhjistä maitopurkeista sekä aaltopahvista.
– Pahvi materiaalina saa lukemattomia erilaisia muotoja sohvasta verikoiriin. Miljöössä risteävät niin livevideokuva kuin näyttämötoimintakin.

Uusia kasvoja

Näytelmän rooleissa nähdään keväällä Teatterikorkeakoulusta valmistunut Saara Kotkaniemi, Kansallisteatterissa viime vuosina esiintynyt Tuomas Kiiliäinen, Riihimäen teatterista Seinäjoelle siirtynyt Jani Johansson, kiinnitykselle Seinäjoelle palannut Liisu Mikkonen sekä ennestään tutut Leena Rousti ja Mika Laurila.

Näytelmän skenografia on Karmo Menden. Valo- ja videosuunnittelija on Ville Virtanen, joka on vast’ikään siirtynyt Seinäjoen kaupunginteatteriin Kansallisteatterista. Äänisuunnittelija Teemu Salo on niin ikään aloittanut talossa tänä syksynä.

Eteläisistä maisemista käsin, seuraavan työnsä ääreltä, näytelmäkirjailija Veikko Nuutinen toivottaa katsojille ja tekijöille valoa ja myötätuntoa.
– Ihan varmasti on luvassa särmikäs, omaperäinen, hauska ja vimmainen esitys, työryhmä on niin mahtava!

Tarinan päähenkilö Henry on suomalaisen äidin ja amerikkalaisen isän poika. Näytelmässä puhutaankin sekä suomea että englantia. Katsomossa pärjää mainiosti kouluenglannilla.

Näytelmää ei suositella alle 14-vuotiaille.

Näytelmän valmistumista voi seurata näytelmän omalla facebook-sivulla.