Kiireisen kesän ja alkusyksyn jälkeen oli vihdoin odotettu hetki. Pääsimme mieheni Juhan, sekä ystäviemme Elinan ja Tonin kanssa heittäytymään Seinäjoen kaupunginteatterilla niskavuorelaisuuteen. Ja olihan sinne sohvakriitikkokollega Aleksi Koivisto osunut myös samaan näytökseen.

Odotukset olivat korkealla ja ne totisesti ylitettiin. Pääroolissa Hetan elämää elää Kristiina Karhu, niin vahva on hänen suorituksensa ja jo ensimmäisestä lavalle astelusta Akustin leppoisan luonteen toi esiin täydellisesti Joel Hirvonen.

Seinäjoen kaupunginteatterin ammattitaitoinen henkilökunta oli jälleen loihtinut esityksen, jossa siirtymät paikasta ja ajasta toiseen olivat luontevia ja tyylillä toteutettuja. En useinkaan pysty täysillä heittäytymään esityksiin mukaan ilman, että syvennyn myös siihen, kuinka kaikki on saatu toimimaan näin yhtenäisesti. Ja kaikella tarkoitan ihan kaikkea, puvustusta, musiikkia, valoja, maskeerausta, rekvisiittaa, ihan kaikkea mitä näyttämöllä ja sen takana tapahtuu. Nyt vietin seuraavan yön tunneista aika monta, kun mietin eri kohtauksia ja niitten toteutusta. Todiste siitä, että eläydyin tällä kertaa niin voimakkaasti tarinaan, jotta elin vain siinä mukana. Väitän tämän olevan erinomaisen kokonaisuuden toteutuksen ansiota. Bravo ohjaaja Mikko Kouki ja koko team!

Hetan taistelu omasta paikastaan perheessä ja yhteiskunnassa on ajaton.

Koska itse työskentelen maitotilalla, oli tämän näytelmän tarinaan suorastaan äärimmäisen helppoa eläytyä mukana. Miten onnistua jokaisessa asiassa, ei yksin eri sukupolvien ja sisaruksien välisissä tilanteissa, mutta myös koko kylän aiheuttamien paineitten keskellä? Heta on piinkova nainen, mutta mitä siellä kovuuden takana onkaan. Särkynyt sydän, isoja pettymyksiä elämässä, vähemmästäkin kovettuu torjumaan kaikki ympäriltään.

Hella Wuolijoen Niskavuoren Hetan teemat – naisen asema, perheen dynamiikka ja yhteisön odotukset – puhuttelevat yhä. Esitys toi esiin sen, miten Hetan taistelu omasta paikastaan perheessä ja yhteiskunnassa on ajaton. Edelleenkin moni suomalainen voi samaistua Hetan kamppailuun itsenäisyydestä ja arvostuksesta. Tässä kohtaa väistämättä nousee esiin myös koko meidän alkutuottajien asema, kamppailemme aivan samalla tavalla oikeudestamme tuottaa ruokaa valtavan sääntelyn ja yleisen arvostuksen puutteen keskellä. 

Seurueemme ilta jatkui yhteisen ruokailun merkeissä ja keskustelu aiheen ympärillä jatkui vilkkaana. Osa porukastamme ei ollut puhenäytelmää käynyt vuosikausiin katsomassa ja tämän näytelmän perusteella olivat valmiita totisesti myös toiste lähtemään. Näyttelijöitten eläytyminen ja rooleissaan pysyminen, sekä valtava määrä vuorosanojen osaamista hämmästytti myös. Hetan roolin vetäneelle Kristiinalle olisi pieni kysymyskin. Mikä on se tunnelatauksen määrä, jolla tuon roolin saa vedettyä kerta toisensa jälkeen? Ja kuinka raskas/rakas siitä on sinulle tullut?

LIISA VUORELA
sohvakriitikko 2025-2026 

Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikot on ryhmä eri alojen ihmisistä, jotka jakavat kokemuksiaan teatterista. Voit lukea muiden ”sohvisten” artikkeleita tai kuunnella podcasteja Sohvakriitikolta-hakusanalla teatterin verkkosivuilla tai katsoa videoita teatterin somessa tunnisteella #Sohvakriitikko.

Kauden sohvakriitikot ovat 
Liisa Vuorela, maatalousyrittäjä ja maatilan emäntä Kurikan Luopajärveltä 
Aleksi Koivisto, koulutus- ja jäsenpalvelupäällikkö Vaasasta 
Petra Outakoski, yrittäjä (hää- ja juhlakampaamo), korutaiteilija Seinäjoelta 
Markku Orsila, perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja, pappi Seinäjoelta 
Rami Hietaniemi, painija, valmentaja, rakennusyrittäjä Nurmosta