Väliaika

Blogi

Näyttelijä: ”Kun syöttö lähtee, pallo pitää ottaa vastaan”

17.6.2025

Mitä tapahtui teatterissa juuri ennen kesälomien alkua, luonnon jo vihertäessä kutsuvasti? No, valmistauduttiin paitsi kesäteatterin ensi-iltaan myös tulevaan teatterisyksyyn, joka nyt on jo käynnistynyt. Lue! 

Näyttelijä Kristiina Karhu nyörittää Niskavuoren Hetan kenkiä Seinäjoen kaupunginteatterin puvustamon sovitushuoneessa. Parkkinahkapohjaiset kengät ovat aidosti vanhat. Teatterin kenkäkokoelman aarrepari istuu täydellisesti Hetaa näyttelevän Karhun jalkoihin.
– Noin kapea lesti ei tahdo sopia nykyihmiselle. Me suomalaiset olemme leveäjalkaisia suoastujia, pukusuunnittelija Riikka Aurasmaa nauraa.

Helmat heilahtavat Karhun pyörähdellessä peilin edessä. Kengät kopisevat ja natisevat.
– Ihanaa! Korkokengät nostavat ryhtiä ja arvokkaassa puvussa on painoa. Puvustus vaikuttaa näyttelijäntyöllisiin valintoihin ja pidän kiinni intuitiosta, joka roolivaatteiden päällä olosta tulee. 

Teatterin tekeminen
on joukkuepeliä

Aikakauden mukainen, taiten suunniteltu ja valmistettu puku antaa ulkokuoren ja arvokkuutta Hetalle.
– Se näyttää myös tämän ihmisyyden, haurauden ja piilotetut tunteet, Karhu paljastaa.

Mustan helman alta nimittäin vilahtaa punaista. Seinäjoen kaupunginteatterin Niskavuori-näytelmässä asioita katsotaan Hetan silmin.
– Heta nähdään yleensä katkerana ja vihaisena, mutta hänellä on myös kätketyt intohimonsa ja tunteensa. Ne leimahtavat punaisena alushameena ja esiliinana, jonka Heta eräässäkin kohtauksessa repäisee äkisti päältään, etteivät todelliset tunteet paljastuisi. Se on varmasti raskasta, Aurasmaa pohtii.

Näyttelijä Karhu kiittää tarkkaa taiteellista ajatusta.
– Tämä kaikki on yhteistä materiaalia. En vain ripusta vaatteita näyttelijän päälle, Aurasmaa avaa työtään suunnittelijana.

Miten raskasta on
tunteiden salaaminen!

Karhu opettelee näytelmätekstin ennen syksyn harjoitusten alkua. Treenikausi on tiivis ja näytelmä syntyy joukkuepelinä.
– Näyttelijä ruumiillistaa sen, mihin teatterin eri osastot tuovat osaamisensa ja osuutensa, Karhu kiteyttää.
– Kaikki tekevät näyttelijän näyttämölle, ei vain tämä itse. Kun Romeota näyttelevä katsoo vastanäyttelijää Juliana – hän on Julia, Aurasmaa kuvailee.

Näyttelijän työssä on keskeistä olla kontaktissa sekä kanssanäyttelijöihin, muuhun ympäristöön, että itseensä eri aistien kautta. Aistihavainnoista vaikuttuminen vaatii näyttelijältä niiden olemassaolon sallimisen ja kykyä hyödyntää niitä ilmaisussaan.
– Näyttämöllä on kuin jalkapallokentällä: kun syöttö lähtee, pallo pitää ottaa vastaan – ja syöttää eteenpäin. Me välitämme yhdessä katsojalle vaikutelmia, Karhu sanoo napittaessaan mustan puvun kymmeniä nappeja. Toimi, joka sekin tullaan näkemään näyttämöllä.