Blogi

Näytelmä kommentoi elämää, ei esitä sitä

10.2.2016

Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa -näytelmässä, Seinäjoen kaupunginteatterin Elissa-studiossa tavataan ohjaaja Jouko Turkka ja filosofi Pekka Himanen. Näyttelijät Jukka Puronlahti ja Topi Kohonen esittävät oikeita, olemassaolevia henkilöitä.

Katsojan mieleen saattaa juolahtaa ajatuksia esimerkiksi yksityisyyden suojasta, mutta näyttelijöiden suhtautuminen on ammattimainen. Jukka Puronlahti muistuttaa, että näytelmä on aina fiktiota – tarina. Kohonen taas kertoo esimerkin siitä, että julkisuuden henkilöitä on näytelmissä käsitelty aina. Antiikin Kreikassa 423 eaa. esitettiin Aristofaneen kirjoittamaa näytelmää Pilvet, jossa hän pilkkasi erästä kuuluisaa aikalaisfilosofia – Sokratesta. Molempien näyttelijöiden mielestä julkisuuden henkilön yksityisyyden suoja on kapeampi kuin yksityisen ihmisen – varsinkin kun ihmisellä on ollut mahdollisuus tehdä valinta siitä, haluaako julkisuuteen. Puronlahti muistuttaa vielä, että varsinaisesti ongelma ei ole näyttelijän, vaan näytelmän kirjoittajan ja ohjaajan.

Tavallisen liikenteen seassa ei voi ajaa rallia.

Henkilöhahmo on täytynyt rakentaa siten, että myös yleisö voi hahmon tunnistaa. Hahmon luomisessa näyttelijöiden lähtökohdat ovat erilaiset, sillä Jukka Puronlahti on ollut Jouko Turkan oppilas Teatterikorkeakoulussa, kun taas Topi Kohonen oli 4-vuotias Suomen kuohuessa 1994 kaikkien aikojen nuorimmasta, vain 20-vuotiaana väitelleestä filosofian tohtorista.

Molemmat näyttelijät esittävät hahmoaan kahdessa tasossa: varsinaisina näytelmän hahmoina ja heitä ohjaaja Antti Mikkolan sovituksessa kommentoivina Turkkana ja Himasena. Pyrkimys tunnistettavan hahmon luomiseen on suurempi, kun esitetään kommentoivia henkilöitä. Molemmat ovat opiskelleet esittämänsä henkilön elekielen tarkkaan. Kohonen kertoo, että pyrkimys ei ole täydelliseen imitaatioon, yleisön huomiota ei haluta kiinnittää näyttelijän taituruuteen matkia henkilöä, vaan itse henkilöön.

Jukka Puronlahti kertoo ottaneensa käyttöön tämän tyylilajin turkkalaisen näytelmämetodin nyt ensimmäistä kertaa Teatterikorkeakoulun jälkeen – ”tavallisen liikenteen seassa ei voi ajaa rallia”, hän vertaa. Tämä näytelmä vaatii tietynlaista tekemisen tapaa, joka syntyy luonnostaan. Seinäjoella ei ole pidetty turkkalaisen näyttelemisen kursseja, Puronlahti kertoo. Näytelmän luettuani ja Turkan tuntien tulee väistämättä mieleen, että Puronlahden esittämä vääpeli on Turkka itse. Hahmo on esimerkki Turkan loistavasta huumorintajusta, kyvystä rakentaa itsestään karikatyyri.

Puronlahti houkuttelee yleisöä turkkalaiseen katsomistapaan: antautumaan näytelmän katsomiseen ilman, että tarkkailee itseään.

Topi Kohonen on perehtynyt Pekka Himaseen lehtileikkeiden, Himasen kirjoitusten ja Ylen Elävän arkiston videoiden kautta. Kohosta puhuttelee näytelmän hahmon idealistisuus, tahto muuttaa ja parantaa maailmaa. Hän ymmärtää syvästi myös hahmonsa pettymisen ”tosimiesten” maailmaan ja tarpeen etsiä sen jälkeen turvaa. Tärkeä on myös esiin nouseva ironinen kysymys siitä, mitä nuori ihminen, edes filosofian tohtori, voi tietää maailmasta. ”Omasta mielestään kai kaiken, niin kuin iästä ja koulutustasosta riippumatta kaikki muutkin”, Kohonen hymähtää.

Puronlahti ja Kohonen – Turkka ja Himanen – toivottavat yleisön lämpimästi tervetulleeksi Joukon Turkan näytelmän katsomoon. Puronlahti houkuttelee yleisöä turkkalaiseen katsomistapaan: antautumaan näytelmän katsomiseen ilman, että tarkkailee itseään. Kohonen on iloinen siitä, että näytelmä ei ole liian valmiiksi pureskeltu ja siinä on paljon ajattomia ajatuksia. Katsoja viihtyy varmasti.

KRISTIINA VÄLINIEMI, FM
Kirjoittaja on äidinkielen opettaja, joka on työelämäyhteistyön kehittämisjaksolla Seinäjoen kaupunginteatterin markkinointi- ja tiedotusosastolla.