Väliaika

Blogi

Arvio: Letkeän lämmin jouluhupailu

10.12.2015

Taidekriitikko Raimo Hautanen arvioi Messias tuloo! -joulunäytelmän.

Perinteinen brittihuumori ei säästä ketään eikä mitään. Jouluevankeliumikaan ei ole tabu Patrick Barlowille, jonka tekstiin pohjautuva Messias tuloo -näytelmä viihdyttää väkeä Seinäjoen kaupunginteatterissa.

Vesa Tapio Valon ohjaama, tunnin mittainen hupailu perustuu kolmen monipuolisen näyttelijän tiiviiseen yhteistyöhön. Esityksessä on tekstiä niin runsaasti, että tulkitsijoiden puheilmaisun on oltava selkeää. Seinäjoen kolmikolle tämä ei ole ongelma. Näyttelijät yhdistävät puheakrobatiaansa näppärän fyysisen ilmaisun ja kutkuttavan hauskat ilmeet ja eleet.

Brittiläistä kreisihuumoria on sopivasti höystetty pohjalaisilla mausteilla. Ahdistuksen lajeja lähdetään etsimään muun muassa peräseinäjokelaisen kerrostaloasunnon hiljaisuudesta.

Esa Ahonen esittää mahtipontisesti elehtivää kiertävän teatteriseurueen johtajaa. Hän on itsekeskeinen pomo, joka aina napsii pakasta parhaat roolit ja asut. Jani Johansson on joulukuvaelman päähän potkittu osapuoli. Jos Esa Ahosen johtaja on Paksukainen, niin Johansson on näppärä Ohukainen, joka taitaa kuitenkin kirvoittaa katsomosta parhaat naurut.

Maria Pere on kolmikon järjestelijä. Hän yrittää pitää niin sanotusti kulissit kasassa miesten nokitellessa keskenään.

Messias tuloo on hyvällä sydämellä vakavasta aiheesta tehty jouluhässäkkä. Esityksen myötä huomataan, ettei Marian ja Joosefin arki juuri eronnut nykyajan nuorenparin nahistelusta. Ei ainakaan brittikoomikko Barlowin mielestä.

RAIMO HAUTANEN
taidekriitikko