Blogi
19.1.2018
Kävin eilen katsomassa Kuin ensimmäistä päivää -näytelmän kenraaliharjoituksen Seinäjoen kaupunginteatterissa. En ole varmaan koskaan itkenyt teatterissa ja vielä sen jälkeenkin yhtä paljon. Näytelmässä seurataan vanhusten palvelutalon elämää ja arkea ja sitä onnistutaan kuvaamaan todella hyvin.
Draamakomedian karikatyyriset hahmot naurattivat toki myös, mutta kaiken sen vieressä kulki kokoajan tarkka kuvaus siitä, kuinka ihmiset venytetään loppuun. Pääroolia näyttelevä Maria Pere onnistui täydellisesti luomaan sen riittämättömyyden tunteen, joka on hoitoalan työntekijöiden yksi päällimmäisistä tunteista.
Mietin näytelmää katsoessani, olenko ihan hölmö hakeutuessani tälle alalle. Alalle, jonka arvostus on kadonnut, jos sitä on kunnolla koskaan ollutkaan. Alalle, jolla epävarmuus tulevaisuudesta istuu olkapäällä vuodesta toiseen, koska työsuhteet ovat lähes aina määräaikaisia. Alalle, joka on fyysisesti raskaampaa kuin raskaiksi luokitellut työt. Alalle, jossa seuraat työtovereidesi loppuunpalamista voimattomana vierestä peläten samalla, oletko itse seuraava.
Hölmö tai en, aion silti jatkaa.
Suosittelen näytelmää ihan jokaiselle. Hoitoalan työntekijät voivat samaistua siihen vahvasti. Tärkeintä olisi kuitenkin, että päättäjät ja esihenkilöt kävisivät katsomassa kyseisen näytelmän.
Kuin ensimmäistä päivää – Seinäjoen kaupunginteatterissa 20.1.2018 alkaen. ?
TARU YLI-PANULA
18.1.2018
Blogiartikkelit
Me teemme tämän kesän musikaalikomedian
22.6.2022
Musikaalissa soivat laulunumerot
21.6.2022
Ohjaajalta: Nauti menosta, mutta älä koita kotona!
16.6.2022
Videot
Teosesittely: Tippukivitapaus
7.3.2022
Ryöstö-räppi
16.2.2022
Puurojuhla 21: Joulurauhan julistus
23.12.2021
Podcastit
Lämpiöelämää 2.8: Ei kesää ilman Broadwayta
5.6.2022
Lämpiöelämää 2.7: Kaikki näyttelijän arjesta, osa 2
29.5.2022
Lämpiöelämää 2.7: Kaikki näyttelijän arjesta, osa 1
15.5.2022
Vastaa