Katsojalta

19.1.2018

Kuin ensimmäistä päivää

Kävin eilen katsomassa Kuin ensimmäistä päivää -näytelmän kenraaliharjoituksen Seinäjoen kaupunginteatterissa. En ole varmaan koskaan itkenyt teatterissa ja vielä sen jälkeenkin yhtä paljon. Näytelmässä seurataan vanhusten palvelutalon elämää ja arkea ja sitä onnistutaan kuvaamaan todella hyvin.

Draamakomedian karikatyyriset hahmot naurattivat toki myös, mutta kaiken sen vieressä kulki kokoajan tarkka kuvaus siitä, kuinka ihmiset venytetään loppuun. Pääroolia näyttelevä Maria Pere onnistui täydellisesti luomaan sen riittämättömyyden tunteen, joka on hoitoalan työntekijöiden yksi päällimmäisistä tunteista.

Mietin näytelmää katsoessani, olenko ihan hölmö hakeutuessani tälle alalle. Alalle, jonka arvostus on kadonnut, jos sitä on kunnolla koskaan ollutkaan. Alalle, jolla epävarmuus tulevaisuudesta istuu olkapäällä vuodesta toiseen, koska työsuhteet ovat lähes aina määräaikaisia. Alalle, joka on fyysisesti raskaampaa kuin raskaiksi luokitellut työt. Alalle, jossa seuraat työtovereidesi loppuunpalamista voimattomana vierestä peläten samalla, oletko itse seuraava.

Hölmö tai en, aion silti jatkaa.

Suosittelen näytelmää ihan jokaiselle. Hoitoalan työntekijät voivat samaistua siihen vahvasti. Tärkeintä olisi kuitenkin, että päättäjät ja esihenkilöt kävisivät katsomassa kyseisen näytelmän.

Kuin ensimmäistä päivää – Seinäjoen kaupunginteatterissa 20.1.2018 alkaen. ?

TARU YLI-PANULA
18.1.2018