Blogi

Blogiarvio: Piina pitää katsojan hyppysissään

10.2.2025

Annie Wilkes (Satu Silvo) lukee Misery-kirjaa kirjailija Paulin Sheldonin (Reidar Palmgren) maatessa taustalla. Kuva: Jukka Kontkanen

Elissa-näyttämölle luodaan jo alkukuulutuksella piinaava tunnelma: Ovet suljetaan ja olette salissa omalla vastuulla. Äänestä tunnistan Piinan ohjaajan Olli-Matti Oinosen.

Kauhukirjailija Stephen Kingin tekstiin perustuva Piina ehkä saakin jo ennakkoon katsojan hengityksen tihenemään. Mitähän tässä on odotettavissa? Oinosen taidot tietäen kylmäävää kauhua.

Piinan tarinassa menestyskirjailija Paul Sheldon ajaa lumimyrskyssä tieltä ja loukkaantuu pahoin. Hän herää lääketokkurassa coloradolaisessa vuoristomökissä jalat murtuneina. Entinen sairaanhoitaja Annie Wilkes on löytänyt kirjailijan kolariautosta ja raahannut hänet kämppäänsä. Annie on antanut puutteellisissa oloissa ensiavun eli sitonut murtuneet jalat jesarilla keppeihin. Sairaalaan kirjailijaa ei ole jostain syystä viety.

Annie on kirjailijan ykkösfani. Nainen osaa ulkoa kaikki Paulin kirjoittamat Misery-romaanit. Ne ovat romanttista seikkailua tyyliin ”Angelica höpönassun pesällä”.

Potilaan ja hoitajan välille kehkeytyy pian karmiva kissa ja hiiri -leikki. Paulin on kirjoitettava jatkoa Misery-tarinalle tai hän kuolee.

Aito pariskunta
piinaamassa

Piinan päärooleihin on löydetty pariskunta Satu Silvo ja Reidar Palmgren. Näyttämölle muodostuu tiivis kauhun ja alistamisen ilmapiiri, jota onneksi hetkittäin lievennetään huumorilla.

Satu Silvo tekee hurjan roolityön addiktoituneen Annien osassa. Mieleltään häiriintynyt nainen on toisaalta ovela ja nokkela ratkaistessaan eteen putkahtavia pulmia. Silvo onnistuu kaivamaan itsestään esiin ihmismielen inhat puolet.

Reidar Palmgren on vähäeleisesti ja niukin ilmein loukkuun ajettu ihmisparka, jota kipu ja kauhu kahlitsevat. Hetkittäin pariskunnan yhteiselo näyttää jopa suloiselta. Rakkaus kirjallisuuteen ja yllättävät ensitreffit kolaripaikalla yhdistävät.

Jukka Puronlahti piipahtaa tarinassa sheriffin roolissa pari kohtalokasta kertaa.

Lavastus jatkuu 
katsojan mielessä

Lavastussuunnittelija Riikka Aurasmaa on loihtinut lavalle karun metsäkämpän, jonka kamarin keskiössä on kirjailijan sänky. Huoneen seinät ovat täynnä uskonnollista krääsää. Annie Wilkesin taudinkuvaan kuuluu kaiken tekemisensä selittäminen ”jumalan tahdolla”.

Riku Metsä-Ketelän äänimaailman ja Lauri Virkkalan suunnittelemien valojen kautta laajennetaan lavastusta. Ovien pauke, Annien askeleet ja auton käynnistys viestivät tapahtumista. Pukusuunnittelija Leena Rintala on pukenut Annien maskuliinisesti reisitaskuhousuihin, ruutupaitaan ja saappaisiin. Kirjailija on alistettu alusvaatteisiin ja villatakkiin.

Piina on tiivis jännäri, joka pitää katsojan koko ajan otteessaan. Väliajalta oli jo kiire takaisin penkkiin katsomaan, miten tässä äijän käy. Enkä puhu itsestäni, vaan kirjailija Paul Sheldonista.

RAIMO HAUTANEN 
taidekriitikko