Blogi

Arvio: Tiivistunnelmainen jännitysnäytelmä

2.11.2017

Ira Levinin kirjoittama Murhaloukku on harvinaista herkkua Seinäjoella. Kunnon rikosjännäri täydentää hienosti teatterin tarjontaa.

Murhaloukun tunnelma on esityksen alusta lähtien tiivis ja mukaansa tempaava. Marjatta Kuivaston suunnitteleva näyttämökuva hurmaa katsojan hetkessä. Kirjailijan ökyasunto asekokoelmineen on huikea. Olo on kuin astuisi elokuvaan sisälle.

Kuivasto onnistuu luomaan illuusion myös ulkotilasta. Piha-alue näyttää ihan aidolta. Valojen taikuri Hannu Raja-aho maalaa ikkunoiden taakse valoja ja varjoja, jotka näyttävät talon ympäristöä vuorokauden eri aikoina.

Äänitaiteilija Sami Lustin kanssa Raja-aho rakentaa rajuilman, jossa ukkosenjyrähdykset järisyttävät näyttämöä. Ukkonenkin on osa esityksen kerrontaa. Pahan voimat tuntuvat olevan liikkeellä.

Murhaloukku on taitavasti koostettu trilleri, jonka juonta ei kannata selostaa. Tarinan yllätyskäänteet menettäisivät merkityksensä, joten ne tulee jokaisen itse kokea.

Tarinan keskiössä on kaksi kirjailijaa, jotka haaveilevat menestysnäytelmän kirjoittamisesta. Käsikirjoittaja Ira Levin on osannut kaivaa ihmisestä esille ikäviä puolia ja alhaisia tunteita. Kateutta seuraa ahneus, ja epäluuloa julmuus. Kuka tahansa pystyy tappamaan, kun tilanne sitä vaatii.

Esa Ahosen arvostettu näytelmäkirjailija Sidney elää kuivaa kautta eli sanoja ei synny paperille. Ahonen tulkitsee roolinsa vivahteikkaan intohimoisesti.

Nuori lahjakkuus Clifford puolestaan tuntuu pulppuavan luovuutta lähteen lailla. Miika Muranen esittää empaattista ja reipasta nuorta miestä, jonka todellisista aivoituksista ei kukaan ota selvää.

Sidneyn puoliso Myra tuntee luissaan ja ytimissään arkisen tilanteen taustalla häilyvän pahuuden. Mia Vuorela tekee Myran osassa pienen mutta tärkeän tulkinnan upeasti.

Maria Pere on hauskan homssuinen selvännäkijä Helga ten Dorp, joka aistii tulevia tapahtumia. Helgan mieli on kuin tv-masto, joka poimii viestejä ja tiedonantoja ympäristöstään. Maria Pere vetää vakuuttavasti tulkintansa loppuun saakka.

Heikki Vainionpään Porter Milgrim näyttäisi edustavan tarinan ainoaa selväjärkistä. Vainionpään juristikin uppoaa menestysnäytelmäkiemuroiden hyytävään soppaan.

Christian Lindroosin ohjaama Murhaloukku on tehty tarkasti. Katsojan on seurattava nopeasti vaihtuvia käänteitä herkeämättä pysyäkseen kärryillä.

RAIMO HAUTANEN
taidekriitikko