Väliaika

Blogi

Jännäri yllättää aina

11.10.2017

Murhaloukun ohjaaja, teatterinjohtaja Christian Lindroos paljastaa trilleriohjauksen saloja.

Niin kuin jokaisessa hyvässä dekkarissa, ohjaaja tai näyttelijä ei saa toiminnallaan paljastaa kuka murhaaja on. Katsojalle täytyy ja pitää antaa syy epäillä useita henkilöitä.

Esitystä harjoiteltaessa täytyy tässä kohtaa olla erityisen tarkkana.  Ohjaajan ja näyttelijän tulee olla tiiviissä yhteistyössä varsinkin ilmaisun suhteen. Pienelle ylimääräisellä eleellä tai toiminnalla näyttelijä voi paljastaa olevansa murhaaja. Tosin näitä samoja elementtejä hyväksi käyttäen voidaan myös manipuloida katsojaa ja katsojan epäilykset kohdistettua väärään henkilöön.

Tiivis tunnelma eli jännite on myös tärkeä seikka, johon ohjaaja kiinnittää huomionsa. Vaikka näyttämöllä ei tapahtuisi juuri mitään erityistä, on katsojalle tultava tunne että kohta voisi tapahtua jotain. Katsojaa on myös hyvä säikäyttää välillä oikein kunnolla: juuri silloin, kun hän vähiten odottaa, näyttämöllä nähdäänkin jotain yllättävää!

Loppuratkaisu tapahtuu yleensä käsikirjoituksen viimeisillä sivuilla eli näytelmän finaalin lähestyessä. Jos murhaaja on tiedossa jo ennen sitä, vaatii tarina vielä pienen yllätyskäänteen. Ja hyvä dekkari loppuu tietenkin katsojan toteamukseen: Minä arvasin, että tuo oli murhaaja! Vaikka hän olisi ehtinyt epäillä näytelmän kaikkia hahmoja jo kertaalleen…

Tervetuloa jännittämään!
CHRISTIAN LINDROOS
ohjaaja