Väliaika

Blogi

Sohvakriitikolta: Minä olen sinun ykkösfanisi…

19.2.2025

…vai olenko sittenkään? Näin mietin Piinan katsomossa muutamat ensimmäiset minuutit, kunnes Piina pääsi kunnolla vauhtiin. Alun minuutit olivat mielestäni jotenkin pliisut, mutta sen jälkeen olikin sitten täyttä tykitystä viimeiselle minuutille saakka. Satu Silvon heittäytyminen sairaanhoitaja Annie Wilkesin rooliin oli jotain käsittämättömän ihailtavaa kaikkine ilmeineen ja eleineen. Kirjailija Paul Sheldonia esittävää Reidar Palmgrenin roolisuoritusta en voi myöskään muuta kuin ihailla. Keskittyminen täytyy olla huippuluokkaa, jotta pystyy olemaan lavalla yli kaksi tuntia kestävän näytelmän koko ajan.

Näytelmä perustuu monelle tutun kirjailijan, Stephen Kingin, samannimiseen psykologiseen jännäriin, jossa fanitus kipuaa aivan omalle levelilleen sairaanhoitaja Annien ihaillessa kirjailija Paulia. Annie saa tilaisuuden ”pelastaa” ihailemansa kirjailija tämän jouduttua auto-onnettomuuteen, mutta lieneekö Paul sitä mieltä, että kyse on sittenkään pelastamisesta? Voisin myös kuvitella, että nykypäivänä näytelmän tarina saattaisi olla ainakin joiltain osin täysin totta ja jollakin fanituksen menevän hulluuteen saakka, kuten Annielle käy.

Kyseisestä Stephen Kingin jännäristä on tehty myös elokuva, josta vuonna 1990 Annieta näytellyt Kathy Bates sai naispääosa-Oscarin. Nähtyäni Satu Silvon roolisuorituksen Anniena, antaisin myös Silvolle Oscar-palkinnon upeasta suorituksesta. Myös Reidar Palmgren ansaitsisi oman Oscar-palkinnon. Jukka Puronlahden pienehkö, mutta tarinan juonen kannalta sitäkin tärkeämpi rooli sheriffi Busterina oli myös hieno suoritus – Puronlahtihan on kuin ilmetty sheriffi vanhoista lännenelokuvista!

Se, että Piina esitetään pienellä Elissa-näyttämöllä tuo vaan lisää kutkuttavaa jännitystä katsojalle, joka pääsee niin lähelle tapahtumia. Vaikka näytelmä on todella jännittävä ja välillä katsojana meinasin pudota tuolilta säikähtäessäni, oli näytelmässä myös monta nauruhermoja kutkuttavaa tilannetta.

Olli-Matti Oinonen on onnistunut Piinan ohjauksessa niin ikään myös Oscar-palkinnon veroisesti. Oinonen on saanut kaikki näyttelijät ohjattua täysin rooleihin sopivaksi ja luonut katsojalle hujauksessa kuluvan reilun kaksituntisen piinaavan jännityksen. Riikka Aurasmaa on onnistunut luomaan lavastuksen sopimaan hienosti tarinaan, ja Lauri Virkkala valosuunnittelussa ja Riku Metsä-Ketelä äänisuunnittelussa ovat onnistuneet loistavasti. Ja mitä tulee pukusuunnitteluun, Leena Rintalaa ei voi myöskään kiittää tarpeeksi, varsinkin Annien kohdalla onnistuminen oli mielestäni täysi kymppi. Kirjailija Paul Sheldonin onnettomuudessa ruhjoutuneiden jalkojen maskeeraus sai itseni ainakin henkäisemään ”auts”, kun näin ne ensimmäisen kerran, niin aidon näköisen maskeerauksen oli Johanna Uusitontti luonut.

Näytelmän loppu oli huikea ja itse uppouduin kohtaukseen niin syvälle, että minulla oli ajatus ”kun täältä lähden, varaan kirjastosta heti kaikki Paul Sheldonin Misery-kirjat”.

Koska Piina-jännäriä ei ole kuin muutama esitys, suosittelen toimimaan ripeästi. Ihan huikea esitys, joka tarjoilee niin jännitystä, huumoria, upean lavastuksen ja parituntisen, jossa et ehdi miettiä mitään muuta!

Olenko minä sinun ykkösfanisi… kyllä, näin taidan olla!

KIRSI HYNNILÄ 
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko 2024-2025 

---

 

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.