Blogi

Muistot murenevat, ystävyys säilyy

14.9.2018

Rankka aihe sai esityksen alkua odottelevat tarkistamaan, tuliko nenäliinoja riittävästi mukaan. Muistisairaan Susannan elämän viimeisten, traagisten vuosien seuraaminen saattoi jollekin olla koskettava kokemus. Erityisesti sille, joka on muistisairaan lähipiirissä elänyt.

Ohjaaja Satu Linnapuomi työryhmineen ei kuitenkaan revittele vakavalla aiheella ja puserra väkisin katsojilta kyyneliä. Tanskalaisdraaman Nimeni on Susanna suomenkielisessä kantaesityksessä on runsaasti myös elämään kuuluvaa hurttia huumoria ja naurua kyynelten läpi.

Runsaasti myös elämään kuuluvaa hurttia huumoria ja naurua kyynelten läpi.

Näytelmä on ennen muuta tarina kaiken kestävästä ystävyydestä. Neljän naisen porukka on hitsautunut sitkeäksi tiimiksi, joka pitää yhtä elämän tyrskyissä ja tuulissa. Osa naisista on jopa jakanut jossain elämänvaiheessaan samoja miehiä.

50-vuotiaan Susannan sairastuttua Alzheimerin tautiin naisten ystävyyttä koetellaan. Arkielämässä lienee harvinaista, että ystävykset sitoutuvat hoitamaan sairastunutta tämän kotona. Loppuvaiheessa tilanne kiristyy tiukalle, koska naisten työ ja perhe-elämä häiriintyvät pitkien hoitovuorojen takia.

Susanna vaikuttaa kovalta ja itsekkäältä. Hän vaatii ystäviltä valtavaa uhrautumista. Sairastunut ei loppuvaiheessa tunnista ketään, vaan istuu kuolaavana pyörätuolissa. Tällaisen potilaan paikka on laitoksessa.

Lavastus kuin runoa

Yleisö kulkee katsomoon näyttämön sivuitse. Aino Koski on lavastanut esityksen puristisen niukaksi. Valkoisella, näyttämön poikki liukuvalla säleverholla siirrytään nykyhetkestä takaumiin ja muistoihin. Äänisuunnittelija Sami Lust ja valosuunnittelija Sanna Alasaari kutovat Juha Mäki-Turjan videopätkistä kerronnallisen kokonaisuuden.  Valkoisille säleille heijastettu merenranta ja aaltojen loiske avaavat tarinaan raikastavia tuulahduksia. Valon, ilman ja veden elementit torjuvat hetkellisesti pimeyden mustaa aukkoa. Merenrannalla auringonpaisteessa ja tuulen tuiverruksessa Susannakin on onnellinen.

Tartu hetkeen on terveellinen muistutus meille jokaiselle.

Puhtaan minimalistista näyttämökuvaa häiritsee huonekalujen siirtely, jota näyttämöhenkilökunta avoimesti tekee. Olisiko tämä tahallinen vieraannuttamiskeino, jolla katsojan mahdollinen synkistely keskeytetään?

Kovatasoista näyttelijäntyötä

Teatterista löytyy tasokas naisnelikko tulkitsemaan rankkaa tarinaa. Liisu Aurasmaa tekee Susannan roolissa huikean työn. Naisen taantuminen kauniista, älykkäästä ja tehokkaasta tähtitoimittajasta kuolaavaksi ja alleen laskevaksi kroonikoksi on hurjaa seurattavaa.

Mia Vuorelan psykologi Kaarina on muodikas ja ketterä puuma, joka avoimesti nauttii nuoresta rakastajastaan. Kaarinalla on koulutuksestaan huolimatta taipumus uskoa ihmeparantumisiin ja poppakonsteihin.

Pukusuunnittelija Riikka Aurasmaa on herkutellut varsinkin pukiessaan Kaarinaa. Varakkaan naisen asut istuvat ja ihastuttavat yksityiskohtiaan myöten.

Opettaja Anne on yleishuolestuja, joka osaa harvoin pysähtyä nauttimaan elämästä. Sairaan Susannan on muistutettava Mari Pöytälaakson intensiivisesti tulkitsemalle Annelle, että hän on kaunis.

Joukon nuorin on Maria Peren esittämä Mari. Hän on naisista tavallisin ja realistisin tyyppi. Mari saa tarinan kuluessa lapsen.

Nimeni on Susanna -esitys nostaa esille tärkeitä kysymyksiä minuuden murenemisesta ja uskollisuudesta  sekä uhrautumisesta ja syyllistämisestä. Tartu hetkeen on terveellinen muistutus meille jokaiselle.

Raimo Hautanen, taidekriitikko
14.9.2018

Ohjelmistossa

Nimeni on Susanna

Lisää kommenttisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

Hurttia brittihuumoria Vanhalla teatterilla! LUE LISÄÄ