Väliaika

Blogi

Markku Siltala: Elämää henkien kanssa

30.10.2025

Mustapukuinen nainen -näytelmä kertoo sydämensä särkeneestä levottomasta hengestä, joka etsii kostoa 1900-luvun alun Englannissa. Teologian tohtori Markku Siltala on vuonna 2019 väitellyt vainajakokemuksista sekä niiden koetuista vaikutuksista käsityksiin elämästä ja kuolemasta. Se oli aihepiirin ensimmäinen suomalainen väitöstutkimus. Artikkelissa Siltala pohtii yleisesti elämää henkien kanssa tutustuttuaan Mustapukuinen nainen -näytelmään.

Vainajakokemuksia, kokemuksia kuolleiden hengistä, on tunnistettu ja raportoitu uskonnollisista, kulttuurisista tai yhteiskunnallisista taustatekijöistä riippumatta runsaasti eri puolilla maailmaa.[i] Yleensä kokemukset vainajista koetaan hyvin myönteisinä ja ihmissuhdetta korjaavana sekä lohdullisina surua helpottavina kokemuksina. Vainajakokemukset vähentävät myös kuolemanpelkoa merkittävästi sekä tuovat elämään ja kuolemaan uudenlaista merkitystä.

Valtaosa kokemuksista on siis myönteisiä, vaikkakin usein kielteisistä ja pelottavista kokemuksista kerrotaan toisille helpommin ja ne saavat myös julkisuutta. Omassa Jälleenkohtaamisia-väitöstutkimuksessani[ii] vainajakokemuksista noin 15 prosenttia oli kielteisinä koettuja. Suurimmassa osassa kokemuksia oli hyväntahtoisia henkiä, mutta heidät koettiin pelottavina, koska heitä ei tunnistettu omiksi läheisiksi. Hyvin usein kokemuksiin kuolleiden läsnäolosta liittyikin alkupelästys, joka muuttui vahvasti myönteiseksi ja rakkaudentäyteiseksi tunnelmaksi, kun tunnistettiin kyseessä olevan kuolleen läheisen. Niinpä lopultakin melko harvinaisia ovat pelottaviksi jääneet kokemukset kuolleiden hengistä.

Kielteisesti tai pelottavina koetut kuolleiden läsnäolokokemukset voidaan ryhmitellä neljään. Ensimmäisessä ryhmässä ovat henget, jotka ovat usein kiintyneet asuinpaikkaansa tai kodin ympäristöönsä, eivätkä he osaa siirtyä henkimaailmassa eteenpäin. He asustelevat elämän aikaista kotiaan entiseen tapaan kuolemansakin jälkeen, ja siksipä uudet asukkaat voivat kuulla ääniä heidän askareistaan tai nähdä heidän hahmojaan. Myös fyysisiä muutoksia erilaisine äänineen voi tapahtua; ovien tai ikkunoiden avautumisia ja sulkeutumisia, astioiden ja tavaroiden liikkumisia jne. Usein tällaiset henget ovat harmittomia ja myönteisiä, vaikkakin kokemus kotinsa jakamisesta vieraiden henkien kanssa voi tuntua epämiellyttävältä.[iii] Henkiä voikin pyytää jatkamaan matkaansa tuonpuoleiseen joko itse tai sellaiseen pyyntöön perehtyneen toimesta.

Kielteisesti koettuihin henkiin voidaan liittää myös ne vainajahenget, jotka käyvät heti kuolemansa jälkeen oleilemassa entisessä kodissaan, mutta jotka jo jonkun viikon päästä jatkavat matkaansa eteenpäin. Henget käyvät ikään kuin hyvästelemässä entisen kotinsa. Tilanteet voivat tuntua oudoilta, ellei oivalla vierailun tarkoitusta, jäähyväisten jättämistä.

Toisessa ryhmässä ovat huolehtimaan jääneet henget. Huolehtiminen voi olla hyväntahtoista auttamista, läsnäoloa ja elävän turvallisuuden turvaamista. Henget voivat auttaa monin tavoin ja siten saada aikaan muutoksia myös fyysisessä todellisuudessa. Taustalla voi kuitenkin toisinaan olla mustasukkaisuutta, sillä usein tällaiset henget ovat olleet läheisessä suhteessa, eivätkä välttämättä halua elämään jääneen alkavan uutta suhdetta. Etenkin sellaiset henget, jotka eläessään ovat alistaneet toista ihmistä, koetaan kielteisinä, sillä henget jatkavat entiseen tapaan elämään jääneen kontrollointia ja hallintaa.

Kolmannessa ryhmässä ovat äkkinäisesti esimerkiksi onnettomuuksissa kuolleet. Tällaiset henkilöt ovat henkinä hämmentyneitä osalleen tulleesta kuolemasta ja voivat pyytää eläviltä ihmisiltä apua. Nämä avunpyyntötilanteet raukeavat tavallisesti nopeasti, kun henget ymmärtävät poistuneensa elämästä. Tähän ryhmään kuuluvat myös eri syistä vähissä sielunvoimissa kuolleet henget, jotka ovat saattaneet takertua eläviin läheisiinsä. Tällaisissa tilanteissa elävät ovat kertoneet keskustelleensa ääneen tai telepaattisesti henkien kanssa. Usein tällaisiin kokemuksiin on liittynyt epämiellyttävää hajua, jonka kokija on yhdistänyt kuolleen elämään. Nämä epämiellyttävät kokemukset ovat kuitenkin muuttuneet myönteisiksi, kun kuollut on tuonpuoleisessa hiljalleen toipunut elämässään koetuista voimien menetyksistä.

Neljännessä ryhmässä on kielteisesti koettuja henkiä, joiden läsnäolo on koettu pelottavana, vahvana painon tunteena rintakehällä, tästä nimitys painajainen. Suomalaisessa kansanuskossa painajaiskokemuksia ovat muistuttaneet myös ns. syyllisten kotonakulkijoiden kohtaamiset, joiden on ymmärretty saaneen kummittelijan tehtävän tekemistään rikkomuksista.[iv] Puolestaan syyttömiä kotonakulkijoita ovat olleet sellaiset henget, jotka ovat ilman omaa syytään jääneet kuljeskelemaan elämän ja kuoleman rajamaille.

Pohdittaessa elämää henkien kanssa, samankaltainen luonnollinen varovaisuus, mikä toimii ihmisten kanssa, toimii myös henkien kanssa. Alkuun tunnustellaan ja tutustutaan, ja jos tunnistetaan – Hän oli siinä – voidaan olla levollisella mielellä.

MARKKU SILTALA 
Teologian tohtori (TT), pappi, psykoterapeutti 

—
[i] Streit-Horn, Jenny, 2011. A Systematic Review of Research on After-Death Communication. 
[ii] Siltala, Markku. 2019. Jälleenkohtaamisia: Vainajakokemukset sekä niiden koetut vaikutukset käsityksiin elämästä ja kuolemasta. Helsingin yliopiston kirjasto: http://hdl.handle.net/10138/299976. 
[iii] Siltala, Markku. 2019. 2021/2.painos. Hän oli siinä – kokemukset yhteydestä kuoleman jälkeen. 
[iv] Pentikäinen, Juha. 1990. Suomalaisen lähtö: kirjoituksia pohjoisesta kuolemankulttuurista. 

Markku Siltala.

Lue aihepiiristä lisää Markku Siltalan verkkosivuilta: markkusiltala.fi