Väliaika

Blogi

ARVIO: Rakkautta elämän kaltevalla pinnalla

29.10.2018

Lauluntekijän tekstien hahmottaman maailman muokkaaminen tarinaksi on haastavaa. Kirjailija Veera Tyhtilä on päässyt hyvin sisälle Kolmas nainen -yhtyeen Pauli Hanhiniemen laulujen rosoiseen mielenmaisemaan. Tyhtilä on kirjoittanut laulujen herättämistä tunnelmista rakkaustarinan, jonka tapahtumapaikka on yhteiskunnan kelkasta pudonneiden kalteva pinta.

Tästä asti aikaa -musikaalin sankaripari Turo ja Emma ajelehtii elämän virrassa päivästä toiseen. Kolmekymppinen Turo asuu yhä äitinsä kanssa. Isän itsemurhasta johtuva syyllisyys yhdistää äitiä ja poikaa mutta myös lamaannuttaa toimettomuuteen ja tissutteluun.

Emman traumojen taustalla on perheväkivalta. Työtön isä purkaa pahaa oloaan läheisiinsä. Äiti varoittaa tyttöä luottamasta kehenkään mieheen.

Rakennustyömaalla Emma ja Turo kohtaavat. Hapuilevat yritykset johtavat parisuhteeseen ja lopulta rakkauteen ja luottamukseen.

Lavastussuunnittelija Juho Lindström lumoaa taas yleisön näyttämökuvallaan. Koko Alvar- näyttämön avara tila rampista takaseinään on otettu rohkeasti käyttöön. Lavastusrakennelmien vinous korostaa elämänhorisontin vääristymää, joka tarinan henkilöt ovat ajautuneet. Jykevät teräspalkit kannattavat, rajaavat ja välillä romahtavatkin.

Valosuunnittelija Timo Alhanen tykittää lampuillaan, korostaa, alleviivaa ja häivyttää tunnelmointiin. Onnistuneesti tehdyt valot herättävät esityksen erilaiset tunnelmat henkiin.

Kapellimestari Timo Ristilän johtama viisimiehinen Ristilän Ruutupaitaorkesteri vastaa laadukkaasti esityksen säestyksestä.

Hormonit hyrräävät ja tunteet kuohuvat

Turon rooliin löydetty Olli Rahkonen tekee roolihahmostaan päältä karskin ja sisältä herkän. Turo on ehdottoman suora ja huolehtii naisistaan. Hän on oppinut elämässään ruosteisen hanan metodin: Valuta ensin paska ulos, kyllä vesi sen jälkeen kirkastuu. Mies osaa siis puhua tunteistaan.

Rahkosella on komea ääni, jota olisi voinut käyttää rohkeamminkin.

Reetta Vestmanin Emma laulaa niin ikään puhtaasti ja kauniisti. Duetoissa ja kuoro-osuuksissa hänen äänensä ei soi riittävän vahvana.

Molemmat tarinan äidit ovat vahvoja roolitöitä. Turon äiti Maria Pere on hauska ja yllättävä käänteissään. Homssuisessa aamutakissa ja kaljatölkki kädessä äitee riehaantuu jopa akrobatiaa hipovaan tanssinumeroon.

Mia Vuorelan Lissu, Emman äiti, on taistelija. Hän koettaa pitää järjestystä ja huoltaa tyttäriään haaleassa perhehelvetissä.

Ohjaaja Christian Lindroos on taputtanut musikaalin muun jengin melko tasapaksuksi. Pienillä vivahteilla Turon ja Emman kaverit ja työkaverit nousevat kuorosta ja merkkaavat persoonalliset piirteensä.

Koreografi Osku Heiskanen houkutteli ison esiintyjäjoukon monipuoliseen liikeilmaisuun. Tanssikohtaukset olivat tulkinnan mausteita.

Tästä asti aikaa -musikaali tarjoaa iskelmälyyrikko Pauli Hanhiniemen tuotannon ystäville monta herkullista hetkeä tuttujen ja vähän harvemminkin kuultujen riimien parissa. Yhteiskunnallisena kuvauksena musikaali vie katsojan syrjäytyneiden kaljanhuuruisille kujille, joissa nykyisten valtaapitävien lakkosekoilulle haistatettaisiin pitkät. Tyytymättömyydelle ja lohduttomuudelle nuo hämärän sameat tienoot tarjoavat kuohkeasti lannoitetun kasvualustan.

RAIMO HAUTANEN
taidekriitikko