Väliaika

Blogi

Blogiarvio: Verenimijät lehahtivat Törnävälle

17.6.2026

Irlantilainen kirjailija ja teatterinjohtaja Bram Stoker loi kreivi Draculan hahmon vuonna 1897. Siitä lähtien lukemattomat kauhukirjat ja -elokuvat ovat imeneet Draculan verta menestyäkseen. Kalsean vampyyrikreivin goottilainen hahmo hallitsee myös Törnävän kesäteatterin tuoretta Dracula – verimmäinen totuus -näytelmää.

Vampyyriaihe on rohkea valinta kesäteatteriin. Törnävälle on kuitenkin saatu neljän osaavan ja monelle mutkalle taipuvan näyttelijän ryhmä. Ohjaaja Miika Muranen on saanut Heikki Helasta, Kaisa Helasta, Mia Vuorelasta ja Jani Johanssonista kaiken irti.

Upea näyttelijäntyö onkin Dracula-näytelmän parasta antia.

Törnävän Dracula on teatteria teatterissa. Jani Johanssonin esittämä professori van Helsing on päättänyt todistaa, että Bram Stoker ei tiennyt vampyyreistä mitään. Van Helsingin teatteriryhmä päättää näyttää katsojille, millaista vampyyrien temmellys oikein oli.

Näyttelijöillä on lukuisa määrä rooleja tulkittavanaan. Siksi vauhdikkaat vaatteidenvaihdot sekä maskien ja peruukkien muuntelut ovat tarpeen. Tarinassa on kuitenkin runsaasti teatteri-ironiaa, joten ihan kaikki vaihdot eivät osu nappiin.

Visuaalista 
ilotulitusta

Lavastussuunnittelija Kati Lamppu räväyttää katsojien eteen mustanpuhuvan näyttämökuvan, joka esittää punasilmäistä vampyyrilepakkoa. Kulisseissa on myös ne vaadittavat ovet ja muut aukot, joista pujahdellaan asujenvaihtoon. Itse esitys tapahtuu pääasiassa lavasteen edessä.

Pukusuunnittelija Leena Rintala tuo estradille 1800-luvun lopun henkeä mielikuvituksellisilla asuilla. Johanna Uusitontin kampaukset ja maskeeraukset viimeistelevät lopputuloksen. Rakastettavan ihania olivat erityisesti kolme elävää kuollutta, jotka esittivät iskelmäsikermän.

Tomppa Rintamäenpään äänet ja Lauri Virkkalan valot taustoittavat tarinan kerrontaa ”virheineen”. Äänentoisto onnistui hyvin, ja näyttelijöitten replikointi kuului selkeänä katsomon peräpenkkiin saakka.

Polveilua ja
pöhköilyä

Esitys oli tulvillaan vitsejä ja hauskaa pöhköilyä. Pieruhuumoriakaan ei unohdeta.

Draculan tarina ei tahtonut edetä, kun jokaisella näyttelijällä oli omia ehdotuksiaan näytelmän juonen kuljettelulle. Professori van Helsing kuitenkin veti esityksen läpi alusta loppuun, vaikka olikin pitkiä aikoja taju kankaalla. Joku häntä aina silloin tällöin kalautti lapiolla päähän. Jani Johansson eläytyi nautittavasti sekavan ja tajuttoman miehen nahkoihin.

Suomentaja Mikko Koivusalo oli lisännyt tekstiin Seinäjoki-viitteitä ja Helan pariskunnan takia tamperelaisvitsejä. Näillä herutettiin helakat naurut katsomosta.

Törnävän Draculassa on kaaosmaisen menon seassa paljon pirullisia piikkejä ja oivalluksia nykymenostakin. Median sosiaalinen tirkistely tuli mieleen, kun seurasi pakkopaitaan sidotun mielisairaan ukkelin sekavaa avautumista.

RAIMO HAUTANEN 
taidekriitikko