Podcast

Sohvakriitikolta: Hieno kokonaisuus ja tärkeät aiheet

16.9.2025

Niskavuoren Heta lapsineen eli näyttelijät Siiri Hautakorpi, Kristiina Karhu, Amanda Saarenpää ja Akseli Lehtinen. Kuva: Jukka Kontkanen

Markku Orsila ja Eeva Ågren (15) keskustelivat Niskavuoren Heta -näytelmästä, sen henkilöhahmoista ja näiden ratkaisuista lauantain 13.9.2025 ensi-illan jälkeen. Lue keskustelu alapuolelta tai kuuntele se tästä:

Markku: No nyt on Eeva käyty teatterissa katsomassa Niskavuoren Hetaa ensi-illassa, ja tulee ihan ensikommentit heti, kun päästiin teatterilta kotiin. Mitäs tästä pitäisi sanoa?

Eeva: Todella vaikuttava draama ja hieno tarina. Vaikka ei ole ennestään tuttu, siihen pääsee tosi hyvin mukaan. Oli kaiken kaikkeaan hieno kokonaisuus ja tärkeät aiheet.

Markku: Autossa tullessamme puhuttiin näistä periaatteista. Ovatko ihmiset ennen olleet periaatteellisempia tai näin jyrkkiä – niin kuin muutenkin?

Eeva: En tiedä. Kyllä sellainen fiilis jäi, että tavallaan. Sydän pysyi kylmänä loppuun asti, kävi mitä kävi. Ajattelisin, että jos itselle tapahtuisi elämässä jotain tuollaista, niin pystyisi jotenkin mukauttamaan tai muuttamaan asenteitaan, mutta jotkut pysyvät omassa tahdossaan ja asenteessaan, vaikka mitä tapahtuu. On tuo jotenkin hurjaa.

Markku: Jääräpäisyys on kai se sana, mikä molemmilla vähän pyöriikin mielessä, että sitä vaan pysyy ja pysyy. Minulle tuli mieleen joskus kuulemani sanapari särkymisen viisaus. Sen toinen puoli on vahvuuteen sairastuminen, kun ei vain kestä vaikeita tunteita. Sitä kovettuu jotenkin. Odotin koko ajan, koska Heta särkyy ja murtuu. Että se tapahtuisi ennen loppua jo vähän aikaisemmin. Mutta ei kerta kaikkiaan tässä näytelmässä. Kyllä, joo, ei tule sitä viisautta.

Eeva: Oli kyllä perustavanlaatuista Hetan jääräpäisyys. Hän oli alusta lähtien sellainen. Mutta en kuitenkaan halua ajatella, että hän olisi kuitenkaan huono ihminen. Oliko se olosuhteiden pakkoa olla jääräpäinen? Toisaalta sekin, miten suhtautuu vastoinkäymisiin on valinta. Olisin toivonut Hetalta edes vähän ystävällisyyttä tai empatian osoitusta, edes omille lapsille.

Markku: Joo, tuo on hieno ajatus. Se ei ole aina edes oma valinta. Jos ei vaan pysty ja kykene. On jotenkin niin lukossa ja jumissa. Sellainen olo tuosta tuli, ettei Heta sitä pahuuttaan tehnyt, mutta hän ei vaan parempaan pystynyt.

Eeva: Niin. Eiväthän vastoinkäymiset lähtökohtaisesti ole koskaan valinta. Joskus itsensä kovettaminen ja jäätyminen voi olla ainoa vaihtoehto selvitä.

Markku: Mitä mieltä nuorena naisena olet tarinan lapsista ja naisten asemasta?  Heta oli äitinä kova, mutta lapsethan kasvoivat toisinlaiseksi, olivat aika ymmärtäväisiä. Mitä tämä kertoo naisten asemasta 1900-luvun alussa?

Eeva: Asetelma oli se, että äidillä oli suuri auktoriteettivalta kotona ja lapset aika paljon nöyrtyivät. Toki heidän oli vähän pakkokin. Samaa aikakautta käsittelevissä lukemissani kirjoissa ja katsomissani elokuvissa yleensä miehet määräävät kaikesta. Ei ole naisilla mitään sanomista. Tässä näytelmässä korostui yhteiskuntaluokkien erot vahvemmin kuin sukupuolten, olihan Heta rikkaasta perheestä ja hänen miehensä Akusti köyhemmästä. 

Heta ja Akusti, Kristiina Karhu ja Joel Hirvonen. Kuva: Jukka Kontkanen

Markku: Kyllä. Minä miehenä välillä samastuin Akustiin. Hän vain kuunteli ja nöyrtyi, mutta kuitenkin hoiti asioita omalla tavallaan. Hän keksi ennen pitkää, kuinka Hetan kanssa pitää pelata.

Eeva: Vaikka silloin harvoin, kun Akusti jotain itse päätti, hän ei olisi saanut Hetan mielestä niin tehdäkään. Kaikki olisi pitänyt tehdä Hetan pillin mukaan, koska hän piti itseään kuitenkin niin paljon korkeammassa arvossa. Heta ajatteli, että hän saa määrätä, koska pariskunnan varat ovat hänen perintöään, mutta loppujen lopuksi suurin osa rahoista ei niitä ollutkaan.

Markku: Sekin paljastui lopuksi. Näytelmän alussa vastavihitty Heta kyhjöttää nurkassa ja rukoilee, että anna mulle voimia. Se oli nostettu käsiohjelmassakin ohjaajan alkusanojen otsikoksi. Tässä ilmenee jännä vastakohta: Heta ei kovin paljon pyytänyt voimia eikä nöyrtynyt, vaan oli niin vahva, että mukamas löysi voimat itsestään. Mutta siinä alussa hän vielä pyytää ja rukoilee.

Eeva: Onkin osuvaa, miten esitys alkaa siitä, että Heta kyhjöttää nurkassa ja loppuu siihen, että hän kyhjöttää nurkassa, nöyrtyneenä.

Markku: Siitä kaari sitten syntyy. Kiva, kun olit kanssani teatterissa.

Eeva: Kiva oli olla. Kiitos. 

Sohvakriitikko Markku Orsila kävi Eeva Ågrenin kanssa katsomassa Niskavuoren Heta -näytelmän ensi-illan.