Epari/Ilkka-Pohjalainen, 16.9.2024: 

Seinäjoen kaupunginteatterin Seili on pakahduttava tarina elämästä ja kuolemasta 

Naispääosan Sofiana tekee valovoimainen Natalil Lintala. Hänen rinnallaan päärooleissa nähdään Heidi Kirves, Anna-Maija Jalkanen ja Inka Reyes, joista jokainen on sekä vahva näyttelijä että laulaja. Naisten palavat soolot Hullun laulusta Tulilauluun ja riipaisevaan Vauva-aariaan jäävät mieleen. 
Seinäjoen kaupunginteatterin syksyn avaa väkevä ja tosipohjainen tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi. 
Seilin kruunuksi kirkastuu yllättävä ja koskettava loppukohtaus. Se puhdistaa näyttämön jättäen kauniin ja lohdullisen kuvan elämästä, joka sittenkin on ollut kaiken läpikäymisen arvoinen. 

TERO HAUTAMÄKI 
Lue koko arvio täällä 

Kulttuuritoimitus.fi, 2.10.2024: 

Saaristomeren kuohuista syntyy musikaalin visualisoinnille taso, joka on esityksen upein ulappa ja myrsky. 
Lauri Virkkalan videosuunnittelu ja Hannu Raja-ahon valosuunnittelu avaavat maailman, josta on helppo lumoutua. 
Se kuohuu päälle koko näyttämöaukon leveydeltä ja kannattelee Sofiaa ja Johannesta syvyyksissä. 
Jani Uljaan pelkistetty lavastusidea liikuteltavine sermeineen keventää monen käänteen ja paikan kokonaisuutta. Siirtymistäkin nauttii. 
Kun tähän yhdistää Jussi Vahvaselän laveasti soivan, elokuvamaisen musiikin, kokemus on – ei vähempää – kuin täydellinen. 
Marko Carlssonin koreografioissa on sopivasti myös hullunkurisuutta. Juoruämmien kuikuilu ikkunasta on kuin sätkynukkien tempoilua.

Suomalaisessa teatterissa vaikuttaa nyt ihailtavan näkemyksellinen ja ammattitaitoinen säveltäjien ja muusikkojen joukko, jonka kautta yleisö saa eläytyä aivan poikkeuksellisella tavalla tarinoihin. 
Niissä tavoitetaan musiikin myötä se ihonalainen kerros, joka viestii tunteilla ja lisää repliikkien ja sanoitusten voimaa. 
Hyvä, oikeaan osuva äänimaailma riisuu meidät vastaanottamaan jotakin, mitä emme edes osanneet odottaa.

ANNE VÄLINORO
Lue koko arvio Kulttuuritoimitus.fi-sivustolta

Sekunnit ja tunnit, 15.9.2024: 

Itselleni musikaali on lähtökohtaisesti vaikea laji. Koen vieraannuttavana, jos osa vuorosanoista lauletaan, mutta tällä kertaa ei käynyt niin. Seili hörppäsi sisäänsä jo muutaman kohtauksen jälkeen, ja sylkäisi lopuksi rantaan itkusta märkänä, mutta matkan kauneudesta hengästyneenä. Jos lyhyesti sanoo, Seili on riipaisevan koskettava ja mukaansatempaava musikaali, joka itkettää, mutta ensisijaisesti kauneudellaan. 

Kun esitys loppui, samaan aikaan toivoin, että se olisi totta ja että ei olisi. Traagiset tarinat tekivät kipeää, mutta olisin silti halunnut pitää Seilin hahmot elossa ja elämässäni. Tähän kokemukseen on yltänyt kohdallani vain muutamat elokuvat tai TV-sarjat. Teatteriesitys ei koskaan ennen tätä.

HANNA KIVISALO
Lue koko julkaisu Sekunnit ja tunnit -fb-profiilissa

Katsojilta: 

Törkeän hieno!

Minulla oli kunnia olla kutsuttuna katsojana pääharjoituksessa. Kylläpä Seinäjoen kaupunginteatterissa on jälleen tarjolla koskettava, taidolla tehty musikaali! Seilin saarelle eristettyjen naisten riipaisevat tarinat  menevät syvälle ihon alle ja mietityttävät varmasti pitkään. Vaikka teoksen perusaihe on synkkä ja tunteita ravisteleva, melodinen musiikki ja esityksen visuaalinen kauneus helpottavat sen vastaanottoa. Läpi  esityksen kulkevan rakkaustarinan lisäksi siinä läikähtelee  pakahduttavalla tavalla myös monenlaista muuta rakkautta.  Katsoja poistuu hiljaisena ja puhdistuneena, kiitos! ❤️

Erityisen huomioni sai musiikki, joka oli virkistävän tuoretta ja tarinaa ryhdikkäästi rytmittävää. Upeat näyttelijät antoivat vaiennetuille naisille äänen ja elämän, joka ansaitsee tulla julki hyvässä ja pahassa. Täyden kympin musikaali.

KIITOS!!! Tunteisiin vetoava, täydellistä työtä näyttelijöiltä antaumuksella. Todellisuus, joka kätkeytyy esityksen taakse, antaa voimaa, realismia. Aikakauden todellisuus: naisen turvaton asema ja psyykkisesti sairaiden hoito välittyy. Myös yhteiskunnan ulkopuolelle sulkeminen loppuelämän ajaksi. Päähenkilö vain lähtökohdiltaan vastustaa pakkoavioliittoa, on terve ihminen. Silti edusmies olisi tarvittu kaikessa. Natalil Lintala loisti jälleen pääosassa. Samoin henkilöt Seilin saarella koskettavia. Huom. Törnävän sairaalan esittely aulassa (historia) resonoi minua ja valokuvasin infon. Olen ollut työssä ja kuunnellut elämänkohtaloita osastoilla, kun ei avohoitoa vielä ollut nykyisellään. Hoitokeinot ovat kehittyneet. Hyväksikäyttö ja pahuus – hyvyys, rakkaus. Voimakas elämys! Aplodit oli ansaittu, yleisö kyynelehti. 

Valtavan upeasti toteutettu!