Blogi

Nokkelakäänteinen murhakomedia

6.9.2018

Graham Linehanin musta komedia Sarjahurmaajat (The Ladykillers) on nerokkaasti kirjoitettu.

Dialogi on nokkelaa ja hauskaa seurattavaa. Tarinan tapahtumat etenevät sen verran vauhdikkaasti, että katsoja pysyy hyvin hereillä ja vireillä. Farssi imee voimaansa erinäisistä väärinymmärtämisistä.

50-luvun Lontooseen sijoittuvan tarinan päähenkilö on hieman höpsähtänyt leskirouva Wilberforce, joka elelee talossaan papukaija kenraali Gordonin kanssa. Rouva hakee ullakkohuoneeseensa vuokralaisia. Niinpä ”professori” Marcus neljän kumppaninsa kanssa vuokraa vinttikämpän orkesterinsa harjoitustilaksi. Oikeasti konnajoukkio suunnittelee rahankuljetusauton ryöstöä.

”Yksi keskiluokan suurimmista huvituksista on tulla huijatuksi”, kehuskelee Sarjahurmaajien professori Marcus. Ehkä rouva Wilberforcekin uskoo orkesteriin silkkaa yksinäisyyttään.

Juho Lindström on suunnitellut Sarjahurmaajien lavastuksen vanhan teatterin ahtaalle näyttämölle. Homssuinen, vino ja ränsistynyt näkymä myy itsensä heti ensi näkemällä. Katsoja ei voi muuta kuin ihastuksella odottaa näyttämökuvan rappujen, kaappien ja ovien merkitystä alkavassa tarinassa.

Herkullinen konnagalleria

Ohjaaja Marika Vapaavuori on kaivanut Seinäjoen kaupunginteatterin näyttelijäporukasta esille uusia puolia jämäkällä ohjauksellaan. Heikki Vainionpää on mainio valeprofessorin roolissa. Hän on melkein koko ajan esillä ja äänessä, joten roolin sisäistämisessä lienee ollut hommaa.

Sari Jokelinin leskirouva on aidonnäköisesti tehty vanhusrooli. Jokelin on varmaotteisesti läsnä koko ajan.

Konnagalleriassa on toinen toistaan herkullisempia tyyppejä. Pekka Hännisen Harry on joukon nuorin. Mies napsii vuorotellen erivärisiä pillereitä saadakseen potkua ja taas rauhoittuakseen. Hänninen on nautittavasti roolissaan koko vartalollaan.

Jani Johanssonin Eka-Erällä on niukasti repliikkejä, mutta sitäkin enemmän ilmaistavaa kehonkielellään. Johansson raakkuu myös papukaijan roolin.

Leena Rintalan puvut kertovat katsojalle enemmän kuin henkilöesittelyt.

Esa Ahonen istuu hienosti hermostuneen majurin takkiin. Majurin mieltymyksenä on pukeutua naisten vaatteisiin. Todellisuudessa pysyäkseen majuri naukkailee taskumatistaan.

Gallerian karmaisevin tyyppi on Jukka Puronlahden esittämä Louis. Tummanpuhuva Puronlahti tuo tyyppiin itämafian kylmyyttä.

Puvut tyyppejä myöten

Talon oman väen lisäksi Sarjahurmaajissa on mukana joukko avustajia. Jari Jaakonaho on rauhallinen ja ymmärtäväinen korttelipoliisi. Johanna Kovanen hurmaantuu viehättävästi valeproffan johtaman konnankvartetin korkeataiteellisesta konsertista. Anelma Kantola ja Marja-Sisko Kopra täydentävät konserttiyleisöä leskirouvan ystävättärinä.

Pukusuunnittelija Leena Rintala onnistuu jälleen loihtimaan ja kaavailemaan ajan henkeen sopivat asut. Rintalan puvut kertovat katsojalle enemmän kuin henkilöesittelyt. Johanna Uusitontin kampaukset ja maskeeraus ovat osa roolihenkilöiden kokonaisilmettä.

Äänisuunnittelija Sami Silénin ja valosuunnittelija Hannu Raja-ahon työ saa upean ja toimivan lavastuksen elämään savuineen ja paukkeineen. Näyttämömestari Heikki Mäkysellä joukkoineen on aika haipakkaa vaihtaa näyttämön näkymiä käsikäyttöisellä pyörönäyttämöllä.  Ja hyvin se homma toimii.

RAIMO HAUTANEN
taidekriitikko
6.9.2018

Ohjelmistossa

Sarjahurmaajat

Lisää kommenttisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

Hurttia brittihuumoria Vanhalla teatterilla! LUE LISÄÄ