Väliaika

Blogi

Blogiarvio: Sarabande on tekstin ja tulkinnan juhlaa

2.11.2026

Seinäjoen kaupunginteatterin Elissa-näyttämö ottaa katsojat vastaan valkoisen puhtaana ja pelkistettynä. Lavastussuunnittelijat Antti Kortesniemi ja Jarno Kuosa korostavat vaaleilla pinnoilla, verhoilla ja siirrettävillä tilanjakajilla Sarabanden tarinan ajattomuutta. Ihmissuhteiden sotkuinen verkko on sama ajasta ja paikasta riippumatta.

Pääosassa on Ingmar Bergmanin väkevä teksti ja taitavien näyttelijöiden tulkinta. Ohjaaja Jarno Kuosa on neljän näyttelijän kanssa löytänyt tien Bergmanin vahvaan tekstiin ja ristiriitaisten hahmojen mielenliikkeisiin.

Kokonaistulkintaa täydentävät Rita Löytyn valot ja Riku Metsä-Ketelän äänimaailma. Leena Rintalan puvustus on ajattoman vähäeleistä.

Näytelmän nimi Sarabande tarkoittaa hidasta kolmijakoista, alkujaan espanjalaista tanssia, jossa on arabialaisia vaikutteita. Tunnetuin Sarabande löytyy Johann Sebastian Bachin 5. sellosarjasta. Sellolla on tarinassa keskeinen merkitys.

Seinäjoella kotimaisena kantaesityksenä nähtävä Sarabande on roolihahmojensa Johanin, Mariannen, Henrikin ja Karinin eräänlainen terapiaistunto. Jokainen puhkuu ilmoille tunteitaan, pettymyksiään ja pelkojaan. Suvun miehet, Johan ja Henrik käsittelevät elämäntuskaansa toisten kautta.

Kirjailijan ahdistus
näkyy tuotannossa

Ruotsalainen kirjailija Ingmar Bergman (1918–2007) tunnettiin erityisesti menestyneenä elokuvaohjaajana. Hän ohjasi 40 pitkää elokuvaa, joissa käsiteltiin muun muassa avioliittoa ja perheyhteyttä. Lapsena Bergmanilla oli ollut vaikea suhde vanhempiinsa. Kuritus oli kasvanut jopa sadistisiin mittasuhteisiin, mikä näkyy hänen tuotannossaan.

Näytelmän isoisä Johan on menestynyt tutkija ja rikastunut perinnöllä. Hänen poikansa Henrik on sellisti, joka on menettänyt vaimonsa. Johanin elämän tarkoitus on hallita ja nöyryyttää Henrikiä. Henrikin tytär Karin ponnistelee isänsä talutusnuorasta saadakseen oman äänensä kuuluviin.

Tähän perhehelvettiin saapuu Johanin entinen vaimo Marianne. Hän on järkevä juristi, joka tuo kaaokseen selkeyttä ja oikeudenmukaisuutta. 

Huikea nelikko 
tulkitsee tarinan

Mari Pöytälaakso astelee näytelmän alussa rauhallisesti katsomon halki sisälle tarinaan ja sotkuiseen tilanteeseen. Pöytälaakson Marianne pitää etäisen tyylinsä, mikä erottaa hänet itsekeskeisyydessä rypevistä miehistä. 

Esa Ahonen on julma ja epäoikeudenmukainen Johan. Miehen itsekkyys on tehnyt hänestä yksinäisen. Jukka Puronlahden Henrik kamppailee surunsa, epätoivonsa ja pettymyksiensä kakofoniassa. Puronlahti tekee komean tulkinnan ristiriitaisen Henrikin nahoissa.

Kristiina Karhu on nuori Karin, joka tempoilee irti isänsä upottavasta taikapiiristä. Ingmar Bergmanin äidin nimi oli muuten Karin.

Karhu tekee jälleen väkevän tulkinnan haavoittuvaisen nuoren naisen roolissa.

Ohjaaja Jarno Kuosa on hienosti löytänyt yhteisen sävelen näyttelijänelikon kanssa. Ahdistavasta aiheesta huolimatta katsojalle on jopa puhdistunut olo, kun esitys päättyy. Tarinan naiset pääsevät voittajina maaliin.

RAIMO HAUTANEN
KRIITIKKO