Tiedotteet

Suomen Teatterit: ”Leikkaukset uhkaavat ajaa alas suomalaisen teatterin”

21.8.2024

Valtiovarainministeriön kaavailemat leikkaukset uhkaavat suomalaisen teatterin tulevaisuutta. Suomen Teatterit ry haluaa herättää päättäjät ja yleisön ymmärtämään, että näin suurten leikkausten myötä suomalaisille rakas taidemuoto on vaarassa. Seinäjoen kaupunginteatterissa leikkaukset aiheuttaisivat merkittäviä muutoksia.

Valtiovarainministeriön 9. elokuuta julkaisema budjettiehdotus antoi kylmän viestin suomalaiselle esittävän taiteen kentälle. Valtiovarainministeriö esittää, että vakiintuneiden ammattiteattereiden rahoitus vähenisi jopa 13 prosenttia eli suhteessa enemmän kuin monilla muilla aloilla.
– Suuri yleisö ja päättäjät eivät välttämättä hahmota leikkausten mittakaavaa, mutta suomalainen teatteri nykymuodossaan on vaarassa kadota, mikäli suunnitellut leikkaukset toteutuvat, Suomen Teatterit ry:n hallituksen puheenjohtaja Ritva Viljanen sanoo.

Ylisuuret leikkaukset teatterin, tanssin ja sirkuksen valtionosuusrahoitukseen tarkoittaisivat pahimmillaan useampien ammattiteattereiden alasajoa ja konkursseja. Leikkaukset aiheuttavat teatterikentän näivettymistä ja lisääntyvää työttömyyttä, lasten- ja nuortenteatterin vähentymistä, suomalaisen näytelmäkirjallisuuden vaarantumista sekä kansainvälisen yhteistyön loppumista.

Nyt esitetyt leikkaukset ovat osa kehysriihessä päätettyä säästöpakettia, jossa linjattiin että opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustuksiin kohdistuu 50 miljoonan euron lisäleikkaukset vuonna 2025. Tästä summasta valtiovarainministeriö on jyvittänyt 60 prosenttia leikattavaksi kulttuurista, vaikka kulttuurin osuus ministeriön koko budjetista on vain noin 7 prosenttia.

Vuodelle 2025 esitetyt leikkaukset ovat kuitenkin vasta alkua: hallitus kaavailee mittavia leikkauksia myös vuodelle 2026.

Leikkauksilla vaikutuksia
myös aluetalouteen

Suomalaiset ovat teatterikansaa. Ammattilaisten tekemä esittävä taide – teatteri, tanssi, sirkus ja ooppera – kerää vuosittain 3-4 miljoonaa katsojaa.

Teatterit ja muut esittävän taiteen toimijat ovat keskeinen osa alueiden elinkeinoelämää ja niiden toiminnalla on positiivisia taloudellisia vaikutuksia. Valtiovarainministeriön esittämien leikkausten vaikutukset kohdistuisivat siten myös ympäröiville elinkeinoaloille.
– Teatterit toimivat monesti alueensa vetonauloina, joten myös ravintola-, matkailu- ja kuljetuspalvelut hyötyvät teatteritoiminnasta. Teattereihin kohdistuvilla leikkauksilla olisi moninaisia kerrannaisvaikutuksia, Suomen Teatterit ry:n toimitusjohtaja Kaisa Paavolainen kertoo. 

Suomen koko maan kattava ammattiteatteriverkosto mahdollistaa yleisöille laadukkaita taidekokemuksia ympäri Suomen. Teatterit saavuttavat yleisöjä usein myös omaa kaupunkia laajemmalta alueelta. Esitettyjen rahoitusleikkausten myötä on vaarana, että Suomessa on tulevaisuudessa katvealueita, joissa ei pääse kokemaan ammattiteatteria.

Seinäjoen kaupunginteatterissa
tulisi merkittäviä muutoksia

Seinäjoen kaupunginteatterin tapauksessa 13 prosentin säästö tarkoittaisi n. 130 000 euron menetystä.
– Kokoluokaltaan tuo raha teatterissamme tarkoittaa noin viiden vierailevan taiteilijan palkkakuluja. Näin radikaali säästö tarkoittaisi merkittäviä muutoksia ohjelmistorakenteeseen. Säästötahti on tiukka, sillä laskua tulisi jo ensi vuodelle, jonka ohjelmistosuunnittelua ja sopimuksia on jo tehty, eikä niistä ole enää mahdollista irtautua kuluitta, Seinäjoen kaupunginteatterin toimitusjohtaja Milla Hautala avaa.

Lisäksi 10 prosentin arvonlisäverokantaa nostetaan vuoden vaihteessa 14 prosenttiin.
– Ja säästöjä olisi tulossa vielä toinen samanlainen satsi vuodelle 2026, jolloin näin totaalinen ja äkillinen säästö saa aikaan tuhoisia ja peruuttamattomia vaikutuksia. Pieni raha valtion kassassa kokonaisuutena, mutta vaikutukset ovat tuhoisat, Hautala jatkaa.

Kulttuuri on henkistä
huoltovarmuutta

Suomalaisella teatterilla, tanssilla ja sirkuksella on tärkeä rooli kansankunnan identiteetin ja vakauden vahvistajana. Epävarmoina aikoina on syytä pitää erityistä huolta kulttuurista, joka on osa suomalaisten henkistä huoltovarmuutta. Taide mahdollistaa uuden ajattelun ja vie yhteiskuntaamme eteenpäin.

Suomalaista teatteria ei tehdä missään muualla kuin Suomessa. Suomen Teatterit ry vetoaa päättäjiin, että teattereihin kohdistuvat ylisuuret leikkaukset peruttaisiin tai kohtuullistettaisiin. Yleisö voi puolestaan tukea teattereita nauttimalla niiden tarjoamista upeista esityksistä esityskauden taas käynnistyessä.

Satu Rasila ja Mikko Kouki kirjoittivat musikaalin vaiennetuista naisista

13.8.2024

Seili-musikaalin Sigridillä, Hildalla, Almalla ja Sofialla on kaikilla tosielämän esikuva. Rooleja näyttelevät Heidi Kirves (vas.), Inka Reyes, Anna-Maija Jalkanen ja Natalil Lintala. Kuva: Jukka Kontkanen ja Emilia Boulevard

Seili-musikaali antaa äänen naisille, jotka vaiennettiin. Uudelleen kantaesitettävä Seili tekee musikaalihistoriaa.

Reilut sata vuotta sitten Saaristomeren ulkosaarelle, Seiliin, eristettiin naisia, joiden ei katsottu sopeutuvan elämään muiden rinnalla yhteisönsä jäseninä. Syynä oli mielensairaus, poikkeava käyttäytyminen, työhaluttomuus tai tragedian kokeneen kriisiytyneet tunnetilat.

Syksyllä Seinäjoen kaupunginteatterissa kantaesitettävä Seili-musikaali kertoo näistä sairaalasaaren naisista. Ennen kaikkea se on kuvaus elämää suuremmasta rakkaustarinasta.

Musikaalin käsikirjoittaneet Satu Rasila ja Mikko Kouki aloittivat työnsä kysymyksellä, mikä on hullua?
– Onko hulluutta rakastua niin palavasti, että jättää perheensä ja vain kahden päivän yhdessäolon myötä odottaa koko elämänsä toista tulevaksi?

Näin käy tarinan Sofialle, joka pakenee järjestettyä avioliittoa omista häistään. Hän törmää perheelliseen Johannekseen. Pari rakastuu, mutta lähtökohdat yhteiselolle ovat mahdottomat. Monien epäonnisten sattumien kautta Sofia lähetetään Seiliin arkkulaudat mukanaan. Vapautumista ei ole luvassa.
– Seili on tyylilajiltaan melodraama. Tarinan käänteet ovat äärimmäisiä, Rasila kuvailee. 

Nämä ihmiset olisivat tarvinneet terapiaa, mutta heidät suljettiin loppuelämäksi Seiliin.

Fiktio kumpuaa todellisista ihmiskohtaloista. Naispäärooleilla, Sofialla sekä Sigridillä, Hildalla ja Almalla on oikeasti eläneet esikuvat.

Rasilalle merkityksellisintä oli taustatutkimuksen tekeminen. Hän tutustui Turun maakunta-arkistossa säilytettäviin, musteella käsin kirjoitettuihin vanhoihin dokumentteihin: sairaalan yksityiskohtaisiin raportteihin ja kirjeisiin, joita ei ollut koskaan toimitettu vastaanottajille.

Vuosina 1889-1944 Seilissä oli potilaana 192 naista. Heistä viidelläkymmenellä kahdella ei ollut lainkaan diagnoosia. Diagnooseista skitsofrenia ja dementia olisivat valideja nykyäänkin, mutta monet saarelle joutuneet olivat kokeneet muun muassa onnettomia rakkauksia, tulleet raskaaksi, kokeneet tai nähneet jonkin järkyttävän onnettomuuden.

Naisista monet kokivat meidän ajastamme katsottuna täyttä vääryyttä.
– He olisivat tarvinneet terapiaa, sen sijaan heidät suljettiin loppuelämäksi Seiliin, Rasila sanoo. 

Seili tekee
musikaalihistoriaa

Seili nähtiin ensi kerran vuonna 2014 jukebox-musikaalina Turun kaupunginteatterissa. Vuosien aikana Rasila ja Kouki ovat kehitelleet tarinaa. Teoksesta on muokattu suosittu Seilin naiset -podcast Storytel-palveluun sekä elokuvakäsikirjoitus.

Nyt on vuorossa musikaalin uusi tuleminen Seinäjoen kaupunginteatterissa. Sen on säveltänyt Jussi Vahvaselkä.
– On harvinainen tilanne suomalaisessa musikaalihistoriassa, että jo kerran tehty teos saa uuden kantaesityksen. Olemme oppineet matkan varrella lisää, syventäneet teosta ja muokanneet tarinallisia painotuksia. Lisäksi musiikki on kokonaan uutta, Rasila ja Kouki kertovat.

Sinua on
kuultu vihdoin

Yhdessä Rasilan arkistolöydöistä, lääkärin kanssa käydystä keskustelusta kirjatussa raportissa, oli sitaatti 18-vuotiaalta Seiliin suljetulta tytöltä: Voi kun äiti olisi elossa, että joku ymmärtäisi eikä tuomitsisi. 
– No, 100 vuotta myöhemmin me halusimme kertoa tämän tarinan, tuomitsemisen sijaan yrittäen ymmärtää Seiliin suljetun kohtaloa.

Seili – musikaali särkyneiden sydänten saaresta saa ensi-iltansa 14. syyskuuta suurella näyttämöllä. Musikaalin ohjaa Pauliina Salonius.

Seilin ovat käsikirjoittaneet Satu Rasila ja Mikko Kouki. Kuva: Heli Blåfield

Marja-Leena Kallantie on kuollut

16.7.2024

Marja-Leena Kallantie (os. Mustamaa). Kuva: Ari Ijäs

Seinäjoen kaupunginteatterissa pitkän uran toimitusjohtajana tehnyt Marja-Leena Kallantie (s. 25.6.1949, Vimpeli) on kuollut 15.7.2024 Seinäjoella. Muistelemme pitkäaikaista esihenkilöä, työtoveriamme ja kollegaamme suurella lämmöllä. Osanottomme Marja-Leenan läheisille ja laajalle ystäväpiirille.

Marja-Leena Kallantie aloitti vuonna 1976 työskentelynsä Seinäjoen kaupunginteatterissa palkanlaskija-kirjanpitäjänä. Vuonna 1998 hänestä tuli Seinäjoen kaupunginteatterin toimitusjohtaja, josta toimesta hän jäi lopulta eläkkeelle 40 vuotisen teatteriuran jälkeen vuonna 2015.

Teatteri ja sen yhteisö merkitsivät Marja-Leenalle paljon. Eläkkeelle jäätyäänkin hän kiersi katsomassa esityksiä. Teatteriyhteisö oli se, jota Marja-Leena eläkkeellä ikävöi ja kävi monesti tapaamassakin.

Marja-Leena kertoi saaneensa aina tehdä mitä on osannut. Teatteri täytti hänen elämänsä. Se oli sekä työ että harrastus. Kunnioitamme hänen arvokasta työtään suomalaisen ja eteläpohjalaisen teatteritaiteen eteen.

Kiitos Marja-Leena 

 

Olen polkuni päässä, 
tuhansistani erään 
– ja niitä on täynnä maa. 
On viileä ilta, 
eräs päivä on mennyt, 
on painunut metsien taa.

Ei mikään voi kuolla, 
ei kukat, ei tuuli, 
ei rakkaus kuolla voi. 
Ohi polku vain kulkee 
ja kukat jää taakse 
ja muualla tuuli soi.

Ote Aila Meriluodon runosta Jälkeenpäin

Vesa Tapio Valo, Seinäjoen kaupunginteatterin taiteellinen johtaja vuosina 2009-2015, muistelee toimitusjohtaja Marja-Leena Kallantietä 6.8.2024 Helsingin Sanomissa: Kirstunvartija rakasti teatteria 

Tootsie-musikaalin Antti Lang: ”Koomiset roolit ovat vahvuuteni”

19.6.2024

Antti Lang esittää Tootsie-musikaalissa näyttelijä Michaelia, joka roolityön toivossa naamioituu Dorothy-nimiseksi naisnäyttelijäksi. Kommelluksia on luvassa! Kuvat: (vas.) Seinäjoen kaupunginteatteri / (oik.) Johanna Tirronen ja Emilia Boulevard

Näyttelijä Antti Lang esittää Törnävän kesäteatterissa yli-itsevarmaa jätkää, joka naamioituu naiseksi saadakseen huippuroolin Broadwaylla. Tootsie-musikaalikomedian päähenkilö kikkailee itsensä samalla syvälle oman juonensa syövereihin.

Näyttelijä Antti Lang ei ollut ennättänyt haaveillakaan Michael Dorseyn roolista, kun sitä jo hänelle tarjottiin.
– En tiennyt, että Tootsiesta on tehty musikaali, ennen kuin ohjaaja Jani Johansson soitti ja kysyi kiinnostustani Seinäjoen projektiin. Sen jälkeen olin kyllä kiinnostunut. 

Tootsie, lyömätön lyyli -musikaalikomedia sijoittuu New Yorkin teatterimaailmaan. Siellä säätää taitava, mutta suulas näyttelijä, jota ei tahdota palkata roolitöihin. Michael päättää tarttua vielä yhteen oljenkorteen: hän naamioituu naisnäyttelijäksi.
Seuraisiko itse Lang vimmaisen Michaelin esimerkkiä työnhakutilanteessa?
– En ehkä menisi moisiin äärimmäisyyksiin. Ja olisin nopeammin hyväksyväinen, jos minulle ei kerta kaikkiaan avaudu yksikään ovi. 

Suhteellisen pitkä kokemus on tästä extreme-lajista.

Vuonna 2004 Teatterikorkeakoulusta valmistunut Lang erikoistui viimeisenä opiskeluvuonnaan musiikkiteatteriin. Vastikään hän näytteli Rossin roolin Friends-parodiamusikaalissa. Ovatko musikaalit ja komediat mielitöitäsi?
– Olen sielultani draamanäyttelijä, mutta jotenkin tuntuu nuo koomiset roolit sitten kuitenkin olevan vahvuuksiani. 
Kesäteatteria Lang on tehnyt vuodesta 1994. 
– Eli suhteellisen pitkä kokemus on tästä extreme-lajista. Ja  korkkareilla tanssiminen on otettu haltuun aikoinaan Tampereen Työväen Teatterin Cabaret-musikaalissa, joten kaatumavaaraakaan ei ole. 

Tootsie-musikaalin edetessä ”Dorothy” saa himoamansa roolin ja nousee Broadwayn tähtien joukkoon. Hän kuitenkin rakastuu näyttelijäkollegaansa ja piilottelun, ja ehkä paljastumisenkin toivossa, mies kikkailee itsensä tilanteeseen, joka ei millään mittarilla voi päättyä hyvin. Lopulta päähenkilö joutuu valitsemaan kumpi uhrata, makoisa tähteys vai elämänrakkaus?
– Toivon ihmisten ymmärtävän, että tässä ei naureta sellaisille asioille kuten ”mies mekossa”, vaan tilanteelle, joka on jo lähtökohtaisesti katastrofi.

Huippujoukko
näyttämöllä

Tootsie-musikaalin ohjaa Seinäjoen kaupunginteatterin näyttelijänä tunnettu Jani Johansson.
– Ohjaaminen on lähellä sydän­täni ja olen­kin aina johta­jille vin­kan­nut, että jos sauma aukeaa, olen val­mis haas­tee­seen. On mah­tavaa päästä puik­koi­hin taas. Ja näy­telmä, se on tosi hyvä! Tootsie on kos­ket­tava, kaunis ja koo­minen yhtä aikaa.

Tunnustusta saa myös musikaalin monipuolinen ja humoristinen musiikki ja ennen kaikkea näyttelijät.
– Meillä on lavalla todella taitavia laulajia, Johansson ja kapellimestari Tony Sikström kiittävät harjoitusten lomassa.

Antti Langin Michael/Dorothy-päähahmon rinnalla muissa rooleissa nähdään Lauri Ketonen, Maija Lang, Maija Siljander, Reidar Palmgren, Satu Silvo, Henrik Hammarberg, Väinö Riihimäki, Anna Pukkila, Vendela Nylund ja Laura Eriksson.

Musikaalin koreografi on Henri Sarajärvi. Lavastuksen on suunnitellut Juho Lindström, puvustuksen Leena Rintala, naamioinnin Katriina Riihimäki ja äänet Sami Lust.

Musikaali perustuu Dustin Hoffmanin ja Jessica Langen tähdittämään, Oscar-palkittuun elokuvaan 80-luvulta. Broadwaylla ensi-iltansa 2019 saaneen musikaalin on kirjoittanut Robert Horn ja säveltänyt David Yazbek. Suomennos on koomisen sanataiteilun mestarin, Mikko Koivusalon tuttua huippulaatua.

Ensi-iltansa Tootsie saa lauantaina 6. heinäkuuta. Esitykset Törnävän kesäteatterissa jatkuvat 17. elokuuta saakka.

Törnävän kesäteatterin lippumyymälä ja kesäkahvila avautuvat tuntia ennen esitysten alkua. Seinäjoen kaupunginteatterin lippumyymälä Alvar Aallon kadulla palvelee myös heinäkuussa tiistaista perjantaihin kello 12-16.

Tootsie-ohjaaja: Teatteri on mun aluetta!

14.6.2024

Teatteri on näyttelijä ja ohjaaja Jani Johanssonin toinen koti.

Jani Johansson tunnetaan monipuolisena näyttelijänä, joka on työskennellyt Seinäjoen kaupunginteatterissa vuodesta 2012. Hän on myös ohjaaja, jonka seuraava työ on Tootsie-musikaali Törnävän kesäteatteriin.

Mutta onko Johansson ollut esiintyjä aina? Miten hänen elämänpolkunsa johti teatteriin?

Nuorena olin aivan jäätävän kova jännittämään! Ala-asteen kuoroharrastus loppui kuin seinään, kun opettaja pyysi laulamaan soolon kevätjuhlassa. Kotona sanoin, että muutkin pojat lopettivat. Totuus paljastui, kun äiti näki luokan muut pojat laulamassa kuoron mukana ja minä istuin katsomossa.

Ihan pikkupoikana oleskelin aika paljon yksin seikkailemassa ja etsimässä kaikkea roinaa. Pihapelien kautta innostuin pesäpallosta ja aloitin harrastuksen kymmenvuotiaana. Viimeisen vuoden pelasin SM-tasolla B- ja A-junnuissa. Olin tuolloin Jyväskylän Norssin lukion urheiluluokalla.

Sielultani taidan olla molempia: näyttelijä ja ohjaaja.

Syynä lopettamiseen oli uusi rakkaus: teatteri! Lukion tokaluokkalaiset tekevät perinteisesti joulunäytelmän ja siitä se lähti. Ohjaaja pyysi kesäteatteriin näyttelemään ja suostuin välittömästi. Ensimmäinen roolini oli mykkä-Paavo, poika, joka ilmaisi itseään tanssimalla. Olin hyvä liikkuja urheilutaustani vuoksi.

Myöhemmin teimme Yövieraat-teatterissa Danten Jumalaisen näytelmän tanssiteoksena. Sen jälkeen sain tosissani kieltäytyä taivutteluista lähteä opiskelemaan tanssia. Yövieraat oli mun teatterikoulu. Siellä pääsin ”isojen poikien leikkeihin”. Ryhmän alkuperäisjäsen Tuomas Lapinmäki ehdotti jo tuolloin, että ohjaa sä!

Hain ensimmäisen kerran jo 1996 Turkuun opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Seuraavana vuonna Teatterikorkeakoulun pääsykokeiden ensikertalaisena tipuin viimeisessä vaiheessa. 1998 hain molempiin kouluihin ja pääsin Turkuun. Sen jälkeen en enää näyttelijäopintoihin hakenut. Kouluajan sitten kirjoittelin aimo kasan korvaavia esseitä, koska tungin pääni kaikenlaisiin proggiksiin näyttelemään ja kursseilta piti pyytää vapaata. Opiskeluaikojen esityksissä oli ihanaa tekemisen vapautta ilman onnistumisen paineita. Sielultani taidan olla molempia: näyttelijä ja ohjaaja. 

Ohjaaja Jani Johansson.

Nuorena opintojen suunta ei ollut selvä. Kirjoitin ”Norssin historian täpärimmälle jääneet ällänpaperit”, kuten rehtori asian ilmaisi. Tuntui tyhmältä lähteä möykkäämään johonkin taidekouluun, kun annettavaa ja otettavaa olisi ollut ”järkevilläkin” aloilla. Journalistiikkaa lukemaan hain heti lukion jälkeen ja olin kaksi päivää ravintolakoulussakin. Siinä se teatteri koko ajan pyöri rinnalla. Intohimoni mua vissiin sitten ohjaili, ohjailee.

Olen ollut kuukausipalkkaisena näyttelijänä yhtäjaksoisesti vuodesta 2001 lähtien. Kokkolassa, Riihimäellä ja nyt Seinäjoella. Tasaisin väliajoin tulee kiima tehdä jotain muutakin laitosteatterissa näyttelemisen ohessa.

Ohjaaminen on lähellä sydäntäni ja olenkin aina johtajille vinkannut, että jos sauma aukeaa, olen valmis haasteeseen. Nyt saan kunnian ohjata Törnävän kesäteatteriin Tootsie, lyömätön lyyli -musikaalikomedian. Ihan mahtavaa päästä puikkoihin taas. Ja näytelmä on tosi hyvä: siinä on huumoria ja kuitenkin pelataan oikeilla asioilla. Se on koskettava, kaunis ja koominen yhtä aikaa.

Tootsiessa nähdään Antti Lang, Satu Silvo, Reidar Palmgren, Maija Lang, Lauri Ketonen ja Maija Siljander muutamia mainitakseni. Hurmaavia näyttelijöitä kaikki tyynni! Ja näin kun itse käsinpoimii, niin tietää tarkalleen, miten kukin palikka sopii toisen kanssa. Ainakin siinä luulossa on hyvä aloittaa.

Tätä juttua ei kannata missata!

Artikkeli on alun perin julkaistu Ilmiö-lehdessä 1/2024