Blogi

50-luvun nuori kertoo

11.10.2017

Vuonna 1939 syntynyt Anna-Liisa muistelee, millaista oli olla nuori 1950-luvulla.

50-luku oli mukavaa aikaa, olin nuori neiti ja elämä edessä. Pääsin ripille 16-vuotiaana vappuna 1955, minkä jälkeen sain mennä tansseihin. Serkkupojillani oli tanssiyhtye, ja heidän mukanaan pääsin kiertämään pitkin maakuntaa. Äiti ja isä luottivat, että olen hyvissä käsissä. Oli elettävä niin kuin vanhemmat sanoivat: ennen kuin sai lähteä mihinkään, kotona piti tehdä kaikki työt.

Joka paikkaan oli pitkä matka. Kuljimme naapurin tyttöjen kanssa aina yhdessä, yleensä pyörällä, joskus taksilla tai luotettavien poikien kyydissä. Kotona oli tehtävä selvitys siitä, kenen kanssa on liikkunut, että pääsi toistekin lähtemään.

Hyväsalvaa ja höyrykiharoita

En meikannut tansseihin. Meikin joutui pesemään pois, jos vanhemmat huomasivat sen. Keksin, että otan huulipunan mukaan enkä laita sitä vielä kotona. Niveaa ja Hyväsalvaa käytettiin voiteina eikä puuterista ollut ainakaan minulla tietoakaan. Tukka pestiin mäntysuovalla ja kiharrettiin piippausraudalla tai kuumennetulla hellakoukulla. Ensimmäiset kiharani olivat höyrykiharat: hiuksiin laitettuja rullia höyrytettiin hellalla kiehuvan vesikattilan päällä. Joskus siinä paloi päänahka.

Tylliä ja nylonia

Isäni osti ompelukoneen ja ison laatikollisen kankaita, ja tein kaikki vaatteeni itse. Vaatetus oli hienoa: leveähelmaisten täyskellohameiden alla pönkkäalushame, paljon tylliä ja mekoissa isot kaulukset. Pitkä villakankainen ulsteri, ja tietenkin joka takkiin eri hattu tai valkoinen baskeri, jota käytettiin otsalla. Lisäksi nylonhuivi, nylonsukat ja hienot korkokengät. Korsetin piti olla tiukka ja liiviosan hyvin istuva. Sukkahousuja ei ollut, vaan korsettiliivissä oli sukkanauhat. Sukkien saumojen piti olla huolellisesti suorassa. Ilman pitkiä housuja oli talvella kylmä, jos pyörällä kuljettiin. Pässinpökkimät pantiin jalkaan, mutta eiväthän ne sääriä suojanneet. Lyhytlahkeiset villahousut otettiin tanssien ajaksi pois ja nahkaiset talvisaappaat vaihdettiin korkokenkiin.

Iltamat

Olin nuorisoseuralla ensin sihteerinä ja sitten puheenjohtaja monta vuotta. Oli kova työ saada tanssit järjestettyä, kun poliisilaitokselta tarvittiin maksullinen lupa ja orkesterikin maksoi. Orkesterit soittivat tangoa ja opettelivat kaikki suurinta huutoa olleet italialaiset uutuusiskelmät. Tauoilla soitettiin levyjä.

Keksimme järjestää iltamat, joissa on ohjelmaa ja tanssia. Niiden lupa oli paljon halvempi. Poliisit kävivät katsomassa, että onko toimittu oikein. Iltamissa piti olla myös pätevät järjestysmiehet. Sitten tulivat näytelmäkiertueet, ja esityksiä aina Savo-Karjalasta asti. Iltamissa oli kahvila, jossa myytiin kahvia, limsaa, keksiä ja karkkia. Kaljaa ei ollut, mutta jotkut käyttivät virvokkeita ulkona. Kukaan tytöistä ei tosin lähtenyt tanssimaan, jos poika oli humalassa. Tuohon aikaan ei kuitenkaan ollut tapana juopotella.

ANNA-LIISA