Blogi

Sohvakriitikolta: Oletko sinä paras versio itsestäsi?

26.2.2021

Rouva C.  -näytelmän nuori Minna on näyttelijä Heidi Ajanto. Kuva: Jukka Kontkanen

Seinäjoen kaupunginteatterin Rouva C. oli herättävä kokemus. Paitsi että se oli hieno aikaleikkaus menneeseen ja sen ajan ummehtuneisiin yhteiskuntaluokkakäsityksiin ja sukupuolieroihin, pakotti se katsojan myös kysymään itseltään tärkeän kysymyksen: Oletko sinä paras versio itsestäsi? Pystyisitkö tekemään enemmän itsesi ja muiden hyväksi?

Minna Canth (1844-1897) oli suomalainen kirjailija, liike- ja lehtinainen, tasa-arvon puolestapuhuja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Näytelmässä Rouva C. keskitytään aikaan ennen kuin nuoresta nousukasperheen tytöstä, Ulrika Johnssonista tuli ja kasvoi se Minna Canth, jonka mekin tunnemme ja jonka kunniaksi nousevat liput salkoon joka maaliskuun 19. päivä. Kangaskauppiaan ja entisen kotiapulaisen tyttärestä tuli Suomen ensimmäinen merkittävä naiskirjailija, jonka kirjoitukset ja kiihkeästi ajamat asiat ovat edelleen ajankohtaisia, eläviä ja tärkeitä vielä tänä päivänä: tasa-arvo, heikompien auttaminen, inhimillisyys.

Jyväskylän seminaarissa opiskellut Minna oli innokas opiskelija, joka janosi tietoa ja uskoi tasa-arvoisempaan huomiseen. Minnan roolissa on Heidi Ajanto, joka tuo hienosti esiin Minnan intohimon ja vahvan oikeudenmukaisuuden tunteen mutta myös tietynlaisen naivistisen nuoren optimistisuuden. Jyväskylän seminaarista löytyi myös aviomies, luonnontieteiden lehtori Ferdinand (Joonas Snellman), joka valloitti nuoren Minnan sydämen. Pariskunnalle syntyi lopulta seitsemän lasta mutta jo ennen kuopuksen syntymää oli Minna leski. Nykypäivän mittapuulla katsottuna on hämmästyttävää, miten nuori äiti on kaikesta selvinnyt.

Minnan kiihkeän tarmon ja modernien ajatusten raikkaana peilinä on Canthien huushollin piika (Mari Pöytälaakso), joka osuvilla kommenteillaan väläyttää sen ajan todellisuutta, jossa köyhät ja varsinkin köyhät naiset tuolloin elivät. Toisen ääripään edustaja on Minnan ystävä Flora (Henna Sormunen), joka herraskaisrouvana ei voi toisinaan lainkaan käsittää Minnan käytöstä ja kumouksellisia puheita. Ettäkö aviomiehen kanssa voi jakaa pedin myös silloin, kun ei ole tarkoitus tehdä lisää lapsia? Pöyristyttävää.

Maija Louhion suunnittelemat lavasteet olivat varsin pelkistetyt mutta toimivat. Tarinaa kuljetettiin tyylikkäästi myös musiikin ja valojen voimin. Erityisesti silmää miellyttivät hienot videoprojisoinnit. Minnan kaunis käsiala lisäsi autenttista tunnelmaa. Jokainen heijastettu sana oli harkittu, osuva ja puhutteleva.

Näytelmä sai todella miettimään omaa elämääni. Annako minä itsestäni täydet 100 prosenttia? Voisinko pyrkiä tarmokkaammin kohti unelmiani, kohti parempaa huomista ja taistella pelotta kokemiani epäkohtia vastaan? Voisin, kyllä. Aloitanpa heti. Katson tässä ensin parit kissavideot, plärään läpi uutiset ja teen sitten tuon testin, että mikä leipä olisin. Sitten, ehkä.

PIRITA KIVILUOTO 
Teatterin ystävä, Minna Canth -fani ja Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko v. 2020–2021

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.