Väliaika

Blogi

Sohvakriitikolta: Kulttuuri on luksustuote, joka kuuluu kaikille meille – ihmisille

12.5.2023

Aalloilla-konsertissa Elissa Aaltoa esitti Mia Vuorela ja puolisoaan Alvaria Jukka Puronlahti. Musiikista vastasi Seinäjoen kaupunginorkesteri. Kuva: Pauliina Salonius

Kulttuuri on luksustuote, joka kuuluu kaikille meille – ihmisille

Tämän kauden sohvakriitikkona olen saanut olla ikään kuin sisäpiiriläinen, ja koko Seinäjoen kaupunginteatterin ohjelmiston katsominen on avannut silmiäni huomaamaan, mitä kaikkea teatterissa oikeastaan tapahtuu. Tämän tekstin tulisi käsitellä juhlavuoden toteutusta, mutta jotenkin istuessani salissa viimeistä kertaa ”teatterilaisena”, löysin itseni pohtimasta, miten lähes arkiset kohtaamiset ovat jopa tärkeämpiä.

Tuokin väliaika kului vaihtaessa ajatuksia minulle uppo-oudon herran kanssa: teatteri tuo aidosti yhteen. Yhtäkkiä maailma olikin taas helpommin lähestyttävä paikka, jossa kulttuuri yhdistää ihmisiä, jotka tuskin koskaan muutoin kohtaisivat. Nämä ovat niitä asioita, joita ei voi rahalla ostaa, mutta tuottavat mittaamattoman määrän hyvinvointia. Kiitos siitä kuuluu jokaiselle teatterin työntekijälle: kuten näyttelijä Sari Jokelin muistutti, teatteri kätkee sisäänsä monia muitakin tärkeitä tehtäviä kuin lavalla olemisen.

Lämminhenkisyys oli miltei käsinkosketeltavaa siinäkin Parrasvaloissa-keskusteluiltamassa, jossa taiteellinen johtaja Pauliina Salonius jututti tähtinäyttelijäkaartia Sari Jokelin, Laura Jurkka ja Jouko Enkelnotko. Olihan se vaikuttavaa seurata rautaisia ammattilaisia ottamassa tila haltuun. Kuulla, miten suuri ilo on mennä näyttämölle ja suru tulla sieltä pois. Kuinka tärkeää kutsumusammatissaan on yhteys yleisöön, ilon ja ajatusten välittäminen.

Juhlan aihetta on aina ja niinhän se 1963 perustettu kaupunginteatteri juhlii pyöreitään erityisen komiasti. Aalloilla II -konsertti oli vähäeleisyydessään vaikuttava – ehkä erityisesti yleensä teatterin eikä kaupunginorkesterin penkkejä kuluttavalle oli elämys kuulla kymmenhenkisen kokoonpanon esittämänä eteläpohjalaisiakin kappaleita. Kohokohtana jäi mieleen suorastaan hypnotisoivasti teemaansa toistava Ravelin Boléro: kokemus oli samaan aikaan tyynnyttävä ja energisoiva eikä muusikoiden taituruutta malttanut lakata ihastelemasta yhtenäkään hetkenä.

Esitys toi rauhoittavan pelkistetysti esiin teatterirakennuksen suunnitelleen Aallon pariskunnan arkkitehtoniset ajatukset ja katsoja sai näkökulmaa myös tämän alan ymmärtämiseksi. Alvar Aallon kantava idea oli, että ihmisillä tulee olla kodin ulkopuolella paikkoja, jossa olla yhdessä. Uskon kyllä, että myös yli vuosikymmen ennen rakennuksen valmistumista menehtynyt arkkitehti olisi mielistynyt suunnitelmansa 1987 käyttöönotettuun toteutukseen. Miksei olisi: teatterilla ihmiset ovat yhdessä. Nauttimassa elon hetkistä, vierailemassa kaikkien teatterilaisten valmistamassa juhlassa.

Mietin teatterin olevan kuin kaunis kaikissa sateenkaaren väreissä hehkuva kupla, jonne jokaisella on mahdollisuus päästä sisään… Erityisesti nyt, kun kaupunginkirjasto lainaa myös kausikortteja. Tuohonkin yhteistyöhön kiteytyy konkreettisesti teatterin lämpöinen ydin olla kaikkia varten ja toivottaa tervetulleeksi elämään, kokemaan ja tuntemaan yhdessä. Vaikka saapuisin teatteriin yksin, jo erinomaisen vastaanottavainen aulahenkilökunta saa oloni tuntemaan tervetulleeksi. Teatterimme on kansainvälisesti tunnetun arkkitehdin työn lisäksi yhteisö, joka luo ilta toisensa jälkeen Aallon unelman palvelevasta tilasta todeksi ja herättää henkiin ajan ja paikan rajat ylittävän lumovoiman.

Teatterilta kotiin kävellessäni en ole koskaan ollut pettynyt tai kurjilla mielin. Ymmärrän hyvin, miksi Britanniassa lääkärin krooniseen kipuun tai lieviin mielenterveysongelmiin määräämät kulttuurireseptit ovat vähentäneet terveydenhoitokustannuksia. Maankuulu taloustieteilijä Sixten Korkman tiivisti eduskuntavaalien yhteydessä heränneen kulttuurikeskustelun olennaisen nerokkaasti: ”Kulttuuri on viime kädessä taloutta tärkeämpää, koska talous on välineellistä mutta kulttuuri itseisarvoista.” Raha toimii mahdollistajana paitsi itse elämälle myös asioille, jotka tekevät olemassaolosta elämäntäyteistä.

Kulkiessani kokonaisen syys- ja kevätkauden kaupunginteatterilla olen päässyt näkemään, miten paljon se vaikuttaa ihmisiin – miten tärkeä se meille on. Mieleeni palaa kulttuurin määritelmä: tämä on sitä ”hengen viljelyä”, mielen ravitsemista, parhaimmillaan. Suomenkielinen, Suomessa tuotettu kulttuuri ei ole itsestäänselvyys ja ulkosuomalaisena sitä osasi kaivata. Mitä jos sitä ei olisi? Se konkretisoitui vieraassa maassa eläessä: toistenkin suomalaisten seurassa oli erillisempi kuin koskaan ennen.

Kulttuurin ja teatterin merkitys kiteytyy kohahdukseen, joka yleisöstä kuuluu, kun dramatisoidun Aalloilla-konsertin vieraat tunnistavat Sibeliuksen Finlandian ensikajahdukset. Teatteri on täynnä elämää, täynnä tunnetta, täynnä juhlaa! Jokaisena päivänä, myös kuudestakymmenestä vuodesta eteenpäin. Siteeraan vielä näyttelijälegenda Laura Jurkkaa: ”On löydetty yhteinen hetki” – kerta toisensa jälkeen.

TARU YLINEN-LUOPA 
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko v. 2022–2023

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.