Teatterin verkkolehti

|

Tiedote / Blogi / Video / Podcast / Oppimateriaali

Blogi

Sohvakriitikolta: Jos joku teistä murhataan, saatte syyttää vain itseänne

29.9.2021

Hiirenloukku. Esa Ahonen.

Esa Ahonen näyttelee herra Paravicinia Hiirenloukku-jännärissä. Kuva: Jukka Kontkanen

Kun Englannin kuningatar Maryn 80-vuotissyntymäpäivä lähestyi, hän sai toivoa sisältöä juhlan kunniaksi esitettävään radio-ohjelmaan. Hän ilmoitti haluavansa kuulla lempikirjailijansa Agatha Christien teoksen ja niin kuunnelma Kolme sokeaa hiirtä syntyi vuonna 1947. Kuunnelma muuntui lopulta näytelmäksi nimeltä Hiirenloukku, eikä sitä ole julkaistu kirjailijan toiveesta Englannissa vieläkään kirjana tai kuunnelmana. Murhaajan jalanjäljille pääsee ainoastaan teatterissa. Miten virkistävää!

Christie käytti juonen pohjana todellista rikostapausta vuodelta 1945. 12- ja 9-vuotiaat O’Neillin veljekset sijoitettiin 1944 maanviljelijäperheeseen. Vanhempi pojista kuoli aliravitsemukseen ja ruumiilliseen kuritukseen. Molemmat vanhemmat todettiin oikeudessa syyllisiksi lapsen kuolemaan ja heidät tuomittiin vankeuteen. Tapauksen myötä Britanniassa tartuttiin kasvattilasten elinolojen parantamiseen. Christie on tulkinnut tapahtumia melko löyhästi, sillä mitään tietoa eloonjääneen pojan tai kasvattivanhempien liikkeistä ei todellisuudessa ole. Christien tarinassa perheessä on kolme lasta.

Näytelmän on suomentanut Aino Piirola, ja Hiirenloukun on virittänyt huippuunsa ohjaaja Mikko Korsulainen. Korsulainen on tehnyt tarkkaa työtä: jokainen liike, ele ja äänensävy on tarkasti mietitty. Olin seuraamassa näytelmän avoimia harjoituksia ja pääsin näkemään miten esimerkiksi hatun asettelua harjoiteltiin monessa eri asennossa, monella eri tavalla. Ja lopullisessa näytelmässä nähtiin aivan erilainen versio, kuin mihin harjoituksessa oli päädytty.

Nyt kun olen nähnyt samat näyttelijät monissa eri rooleissa, olen oppinut tunnistamaan heidän maneereitaan ja luonteitaan näyttelijöinä. Korsulainen on hienosti jättänyt sille tilaa, näyttelijät kuultavat rooliensa läpi. Roolituksesta tulee sellainen olo kuin kaikki olisivat päässeet juuri lempihahmonsa nahkoihin.

Tarina sijoittuu Monkswellin kartanoon, josta tuore aviopari Molly ja Giles Ralston ovat tehneet täyshoitolan. Hoitolaan saapuvat ihka ensimmäiset vieraat, ja kun monen kirjava sakki on saatu viimein kokoon, voidaan todeta, että lumimyrsky on saartanut heidät sisätiloihin. Sarvia kolistellaan yhteen niin vieraiden kuin kartanonomistajien toimesta ja kun poliisi soittaa kertoakseen, että joku heistä on murhaaja, on tarina ottanut katsojastaan niskalenkkiotteen. 

Kartanon emäntänä nähdään Heidi Ajanto, joka huokuu ajatonta estetiikkaa. Hän on nuori vaimo, joka on päättänyt, että Gilesin kanssa selvitään mistä vaan. Kuten vaativista asiakkaista ja murekkeen teosta. Kartanon herran saappaisiin on hypännyt Jani Johansson. Hän on omaksunut perienglantilaisen kuivakan huumorin, eikä Monkswellissä voi edes matkalaukkuaan laskea ilman, että hän huomaa. Johansson on uskollisen aviomiehen roolissa melko hurmaava eikä häntä voi erehtyä luulemaan suomalaiseksi, sillä hän tekee asiat heti kun vaimo pyytää eikä puolen vuoden päästä.

Vieraiksi täyshoitolaan ovat saapuneet ullataalasmaista naapurikyylääjäenergiaa uhkuva rouva Boyle, jonka piinaavuuden Mari Pöytälaakso vie aivan äärirajoille. Myös herra Paravicini aiheuttaa katsojassa murhanhimoisia tunteita ylimielisyydellään, mutta myös valloittaa karismallaan. Esa Ahonen on omaksunut roolinsa pikkusormen asentoa myöten. Henna Sormunen tuo lavalle neiti Casewellin, enkä voi olla ajattelematta, että onko neiti Casewell aikuiseksi kasvanut Peppi Pitkätossu. Hän on maailmannainen, joka ei kumarra ketään. Tiukkaa luonnetta tasapainottaa kissaakin sulavampi liikekieli. Toinen kova luu on majuri Metcalf, jonka jämäkkään otteeseen luottaisi kuka tahansa elämänsä. Jukka Puronlahti on sotilaallisten roolien konkari. Vaikka majuri Metcalf ei ole monisanainen mies, toivoisin että Jukka Puronlahti lukisi äänikirjoja. Hänen äänensä tuo mieleeni vanhan netissä kiertäneen meemin jossa sanotaan, että vaikka Morgan Freeman kertoisi, että on juuri murhannut perheeni voiveitsellä, niin vastaisin vain, että kauniita unia sinullekin.

Aivan ensimmäisenä hoitolan ovikelloa soittaa kuitenkin Christopher Wren, nuori arkkitehti joka haaveilee pylvässängystä ja juuri oikeanlaisista ruusukuvioisista verhoista. Romanttisen Wrenin roolissa nähdään Ville Orttenvuori, joka tuo joukkoon lempeää ja lämpöistä energiaa. Lopulta tilannetta saapuu selvittämään ylikonstaapeli Trotter, jonka perinpohjaisesta tutkimustyöstä on ottanut kopin Jussi Jätinvuori.

Näytelmä pitää otteessaan, ja aiheuttaa melkoista tunnemylläkkää, kun katsoja yrittää päässään koota kaikkia lankoja käsiinsä. En ihmettele, että Hiirenloukku pitää pintansa vuodesta toiseen kiistattomana murhamysteerien klassikkona. Voin sanoa, että näin jännittävää teatterikokemusta minulla ei ole ennen ollut.

Kammottavaa tunnelmaa luodaan dramaattisella valaistuksella ja verta hyytävällä musiikilla. Valaistuksen on suunnitellut Lauri Virkkala ja äänimaailman Riku Metsä-Ketelä. He ovat todella pistäneet kaiken peliin. 40-luvulla monet asiat olivat ankeita, mutta kampaukset eivät. Johanna Uusitontti on selvästi tästä kanssani samaa mieltä, sillä kampaukset ovat ajankuvan mukaiset, ja upeat. Samaa hienovaraisen loisteliasta linjaa noudattaa myös näytelmän tarpeisto, josta vastaa Airi Lakso.

Tämän näytelmän todellinen tähti on kuitenkin pukusuunnittelun parista lavastussuunnitteluun hypännyt Riikka Aurasmaa! Lavastus on henkeäsalpaavan hieno. Jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu ja viimeistelty. Aurasmaa on luonut niin toimivan kokonaisuuden, että paikoin tuli miettineeksi onko näyttämölle todella siirretty kokonainen kartano, olemassa oleva rakennus. Minä ainakin olisin aivan valmis muuttamaan Monkswelliin, oli siellä sitten murhaaja tai ei. Tai ehkä murhaaja olenkin minä.

RIINA HAUKKALA
Seinäjoen kaupunginteatterin sohvakriitikko v. 2020–2022


 

Sohvakriitikot ovat valikoitu joukko teatteritaiteen ystäviä, jotka katsovat Seinäjoen kaupunginteatterin esityksiä ja kirjoittavat niistä arvion teatterin blogiin.

Ohjelmistossa

Hiirenloukku

Lisää kommenttisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraavat esitykset

PvmEsitysNäyttämö
09.11.2024 klo 1800 Eikä yksikään pelastunut, Ensi-ilta Alvar-sali Osta liput
13.11.2024 klo 1900 Ilari Johansson - Someoletettu (K18) Alvar-sali Osta liput
14.11.2024 klo 1300 Eikä yksikään pelastunut Alvar-sali Osta liput
14.11.2024 klo 1900 Eikä yksikään pelastunut Alvar-sali Osta liput
15.11.2024 klo 1900 Eikä yksikään pelastunut Alvar-sali Osta liput
16.11.2024 klo 1300 Eikä yksikään pelastunut Alvar-sali Osta liput
16.11.2024 klo 1800 Eikä yksikään pelastunut Alvar-sali Osta liput
20.11.2024 klo 1500 Puurojuhla Alvar-sali Osta liput
20.11.2024 klo 1800 Puurojuhla Alvar-sali Osta liput
21.11.2024 klo 1300 SEILI Alvar-sali Osta liput

Katso aikataulut