Blogi

Omenapiirakka on klassikko

8.4.2016

Kvartetti-näytelmän maailma on alkanut hahmottua. Rakennamme lavastaja Juho Lindströmin kanssa todellisuutta, joka on kaukana suomalaisen vanhustenhoidon ankeasta stereotypiasta. Harwoodin näytelmän tapahtumapaikka onkin enemmänkin taiteilijakoti tai senioriasuntola, jossa musiikin ammattilaiset saavat elää yhteisössä, joka on heille tuttu ja ominainen. Toisten taiteilijoiden kanssa. Tällainen eläkkeellä olevien taiteilijoiden asumismuoto on myös Suomessa mahdollinen.

Haluaisitko sinä asua saman katon alla työkaveriesi kanssa, jos jäisit vanhana yksin?

Jään pohtimaan liittyykö hakeutuminen vanhoilla päivilläkin yhteen kummallisiin työaikoihimme jossa kontaktit ”ulkomaailmaan” jäävät joskus suppeiksi. Työaika keskittyy iltoihin. Muissa töissä olevien vapaa- aikoina näyttämö elää eli teatterin ja musiikin ammattilaiset ovat töissä. Minusta ajatuksessa, että jos jää yksin, onkin mahdollisuus viettää elämän viimeisiä vuosia tai vuosikymmeniä tuttujen ihmisten kanssa, tutun yhteisön jäsenenä, on paljon hyvää. Mutta mistä tässä ammatillisessa yhteen hakeutumisessa on pohjimmiltaan kysymys? Haluaisivatko pankkitoimihenkilöt tai opettajat viettää aikaa yhdessä vanhoilla päivillään? Haluaisitko sinä asua saman katon alla työkaveriesi kanssa, jos jäisit vanhana yksin?

Mietin kuinka yhteiset muistot, aikakerrostumat ja vuosirenkaat rakentuvat.

Onko tällaisessa taiteilijoiden senioriasumisessa lopulta kysymys taiteen tekemisen käsittämisestä. Vapaasta ilmapiiristä, jota taide edellyttää syntyäkseen ja josta on muodostunut elämäntapa. Ehkäpä kuitenkin kysymys on tutusta kotoisasta ympäristöstä, menneen työssä hankitun statuksen säilyttämisestä, elämästä yhteisössä, turvasta, mahdollisuudesta vaihtaa ajatuksia. Ehkä haluamme olla vanhoinakin lähellä ilmapiiriä ja asioita joiden kanssa olemme eläneet. Kun kerran elämme edelleen, miten voisimme kadottaa intohimon siihen mikä on sytyttänyt meidät aiemminkin; musiikki ja taide. Kohoaminen arjen yläpuolelle. Välähdys jostakin selittämättömästä, jonka koko sali kokee yhtä aikaa. Näyttelijät, orkesteri ja yleisö.

Mietin kuinka yhteiset muistot, aikakerrostumat ja vuosirenkaat rakentuvat. Toivottavasti saan kuolemaani asti muistaa miten viimevuosituhannella tapasin aviomieheni. Minua terapoi ajatus, että kuten minä hänet, hän on nähnyt minut sellaisena kuin olimme silloin aikanaan. Nuorina. Se mielikuva säilyy. Läheisissämme kannamme ehkä peilikuvan lisäksi vanhaa nuoruudenkuvaa: muistin taskukameralla tallennettuja epätarkkoja otoksia menneestä.

Tällä kertaa jaan omenapiirakkareseptin.

Omenapiirakka on klassikko, mutta tällä ”ruusutäytteellä” siitä tulee ylellinen.

Tämä piirakka edustaa tuokiota jolloin istahdetaan ystävien kanssa kahvipöytään ja vaihdetaan ajatuksia. Mielestäni se on aina kannatettavaa. Näistä reilu kuukausi sitten otetuista työkuvista viimeistään tajuaa kuinka valo on jo erilainen ja päivät ovat pitemmät. Resepti on helppo, jotta juttelulle jäisi enemmän aikaa.

Murotaikinapohja:
150–200 g margariinia
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1,5 dl sokeria
Vatkaa margariini ja sokeri ja lisää muna. Sekoita vehnäjauho ja leivinjauho. Yhdistä taikinaksi.

Tähän reseptiin tarvitset myös:
3–4 punaista omenaa
puoli purkkia omenasosetta
hasselpähkinöitä tai manteleita ja kanelia (ei välttämättömiä)
250 g rahkakermaa tai yhteensä saman verran kermaa ja rahkaa (n. puoli purkkia kumpaakin)
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
Koristeeksi valmiin piirakan päälle hieman tomusokeria sekä
öljyä ja korppujauhoja lasivuoan pintaan.

Pinnoita lasivuoka ja painele taikina pohjaksi piirakalle. Reunat saavat olla aika korkeat.

Laita omenasosetta piirakkapohjan päälle ainakin parin sentin kerros. Sekoita rahkatäyte.

Höylää omenoista ohuita lastuja. Sekä kuorta että sisustaa. Kuitenkin niin että kaikissa paloissa on kuorta mukana. Jos omenaa jää paloittele se pieniksi paloiksi ja lisää omenasoseen sekaan. Mantelit ja kanelin voit lisätä omenanpalojen kanssa omenasoseen päälle.

Kumoa rahkatäyte piirakan päälle ja kierrä omenansiivut kukkien terälehdiksi.

Täytä koko piirakan päällys omenalla. Paista 200 asteessa puoli tuntia tai kiertoilmauunilla 20–25 min 195 asteessa. Piirakan voi tarjota sellaisenaan mutta se säilyy mehukkaana pitkään ja maistuu kylmänäkin hyvältä.

MARIKA VAPAAVUORI
Kvartetti-näytelmän ohjaaja