Tiedotteet

Myötätunto-näytelmä herättää keskustelua

22.11.2012

Keskiviikon (21.11.2012) Ilkka-lehdessä avattiin keskustelu Myötätunto-näytelmän ikärajasta. Osa on pitänyt näytelmälle asetettua 14 vuoden suositusikärajaa liian alhaisena.

Joidenkin koeyleisössä sekä varsinaisissa näytöksissä näytelmän nähneiden mukaan näytelmästä on esitetty harhaanjohtavaa markkinointia. He olivat pettyneitä, kun näytelmä ei käsitellytkään koulukiusaamista, ainakaan siinä määrin, kuin olivat ilmeisesti olettaneet vaan ennemminkin koulukiusaamisen seurauksia.

Lehtijutussa kerrottiin myös, miten yhden koulun edustajat koeyleisönä näytelmän nähtyään päätyivät perumaan yhdeksäsluokkalaisten tuomisen näytelmää katsomaan. Tästä mahdollisuudesta oli etukäteen sovittu koulun kanssa.

Mitä lehdessä sen sijaan ei tuotu esiin on se, että kaikkia kouluryhmälleen näytöspaikat varanneita koulujen edustajia kutsuttiin ja useasti kehotettiin osallistumaan näytelmän koeyleisönäytökseen (joita oli kaksi), jotta vetäjät tietäisivät millaista näytelmää ovat nuorten katsojien kanssa tulossa katsomaan, ja saisivat eväitä näytelmän teemojen käsittelyyn kouluissa.

Myötätunto-näytelmästä on muiden esitysten tapaan järjestetty erikoishintaisia koululaisnäytöksiä ja tarinaa on muiden teatteriesitysten tapaan markkinoitu myös kouluille ja oppilaitoksille. Yläkouluille samainen tiedote lähetettiin, koska näytelmälle asetettu suositusikäraja sen salli. Myötätunto-näytelmän käsittelemien vaikeiden ja isojen teemojen takia siitä laadittiin suoran mainoksen sijaan selittävämpi tiedote, jossa todettiin mm. seuraavaa:

Näytelmä kertoo järkyttävän tarinan koulukiusaamisen seurauksista ja ulkopuolelle jäämisestä.
…
Tarinan päähenkilö, 6. luokkalainen Henry on ikäistään kypsempi, suomalaisen äidin ja amerikkalaisen isän poika. Paikkakunnalle hiljattain perheensä mukana muuttanut Henry ei ole saanut luotua koulussa kaverisuhteita. Hän viettää aikansa elokuvia tehden. Äidinkielen esitelmätunnilla Henry esittää kuvaamansa elokuvan, jossa Jumala on kuollut eikä ihmishengellä ole arvoa. Esityksen maailmankuva on joillekin liikaa. Varsinkin, kun koulussa on vastikään tapahtunut synkkiä ja järkyttäviä asioita. Hyvitykseksi Henryn pitäisi tehdä toinen esitys aiheenaan myötätunto, mutta hän ei tiedä mitä se on? Opettajalla ja vanhemmillakaan ei tunnu olevan vastauksia.

Näytelmätekstejä ei yleensä ole lupa antaa teatterin ulkopuolelle. Nimenomaisesta ohjaaja Riko Saatsin kehotuksesta nyt niin tehtiin. Teksti lähetettiin niille opettajille, jotka mahdollisuuteen tarttuivat.

Ryhmän näytökseen tuoneille ja tuoville koulujen edustajille on tarjottu erillistä toiminnallista työpajaa näytelmän aiheuttamien kysymysten ja ajatusten käsittelemiseksi. Tässä vaiheessa teatteri-ilmaisuohjaajan valmisteleman työpajan on varannut yksi ryhmä.