Blogi

Kun puku tekee naisen

9.4.2016

Pukusuunnittelija Jarkko Valtee pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa, kun sai kutsun tulla suunnittelemaan Seinäjoen kaupunginteatterin Lainahöyhenissä-musikaalin puvustuksen. Suunnittelutyö on Valteen ensimmäinen pääkaupunkiseudun ulkopuolella, Etelä-Pohjanmaalle on ollut miellyttävä ja helppo tulla. Tiedossa on iso projekti, kaikkiaan pukuja musikaalissa on yli sata. 

Pukusuunnittelijan työ alkaa tarinaan tutustumisesta. Käsikirjoituksen lisäksi on pohdittu yhdessä ohjaajan, lavastajan, kapellimestarin ja koreografin kanssa, miten ja mihin tyylilajiin tarina toteutetaan. Kun kyseessä on drag-musikaali ja Seinäjoen iso Alvar-näyttämö, puvuista tehdään näyttäviä. Ohjenuorana puvustuksessa onkin ”enemmän on parempi”. Isolla näyttämöllä tarvitaan kookkaita pukuja ja pääkoristeita, metri ei vielä lisää näyttävyyttä juurikaan – tarvitaan monta metriä enemmän. Puvustusta voi Valteen mukaan kuvailla sanoilla räikeä, kovaääninen, kiiltävä – mutta samalla freesi ja aito. Lavalla nähdään paljon paljettikankaita, pvc:tä ja lateksia, sulkia ja höyheniä.  

Kaikkiaan pukuja musikaalissa on yli sata.

Kun mies pukeutuu naisen juhlapukuun osallistuakseen drag-esitykseen, ryhdytään luomaan illuusiota. Esiintyjälle on saatava kapea vyötärö, pitkät jalat ja pystyt rinnat. Kuten aina, juhlapukeutuminen alkaa alusvaatteista. Teatterin puvustamossa työ on aloitettu valmistamalla miehille korsetit luineen ja nyöreineen. Muutos on ollut melkoinen: vyötärö on saattanut kaventua jopa 10 cm, kun taas rinnanympärystä on kasvatettu noin 15 sentillä. Näyttämöllä nähdäänkin uhkeita kaunottaria. Tärkeä osa asustusta ovat myös korkokengät. Tähän esitykseen isoin tarvittava kengän koko on 45. Ilo kauniista ja hyvin istuvasta juhlavaatteesta tuntuu olevan vapaata sukupuolisidonnaisuudesta, sillä ompelimon sovituskopissa molemmat sukupuolet ovat asuihinsa yhtä ihastuneita. 

Itsekin dragshow’ta esittävä Valtee tietää, millainen on hyvä esiintymisasu: joustava, toimiva ja kestävä. Esitys saattaa vaatia erittäin nopeita asunvaihtoja, ja se on otettava jo suunnittelussa huomioon. Pukujen toteutuksesta vastaavat Aino Kentta, Eija Koski ja Jaana Mäki-Jussila puvustonhoitaja Leena Rintalan johdolla. Ompelijat paljastavat pari nopean asunvaihdon niksiä: vaikka asun osat näyttävät irrallisilta, ne ovat yhtä pukua ja kerralla riisuttavissa. Asut kiinnitetään tarvittaessa neppareilla ja tarranauhoilla. Teatterin puvustamossa korostetaan, että asu on työvaate, jossa näyttelijän on pystyttävä liikkumaan ja puvun on kestettävä kymmeniä esityksiä sekä harjoitukset. Harjoituksissa viimeistään käy ilmi puvun toimivuus. 

Vyötärö on saattanut kaventua jopa 10 cm.

Pukujen materiaalien saatavuus ei ole ollut ongelmallista. Pääosa materiaaleista on ollut saatavissa Suomesta, loput ulkomaisista verkkokaupoista. Sulat on tilattu Kiinasta. Tosin saatavuutta on vaikea ennustaa, joskus tavalliseltakin vaikuttava tarvike voi olla vaikea löytää. Viimeksi yllättävän hankaluuden tuotti riittävän pitkien kengännauhojen löytäminen korsettien nyöreiksi. Tarinan, henkilön luonteen, tyylin ja materiaalien lisäksi työtä määrittää budjetti. Näyttävimmän näköinen asu ei aina ole kallein, sillä työtuntien määrä vaikuttaa hintaan. Valtee kertookin pilke silmäkulmassa, että puvuista tehdään mahdollisimman kalliin näköisiä mahdollisimman edullisesti.

Musikaalin käsikirjoitus on vuodelta 1973, mutta Seinäjoella aikaan sijoittuminen ei ole kovin tärkeää. Jarkko Valteen luoma puvustus vie esitystä kohti sitä, millaisena drag-taide maailmalla nykyään näyttäytyy. Suunnittelija seuraa muotia jatkuvasti ja on keväällä 2016 lähdössä New Yorkiin seuraamaan musikaaleja ja esityksiä saadakseen inspiraatiota ja pysyäkseen ajan hermolla. Valtee lupaa puvustuksen olevan omaa taattua jälkeään. ”Sitä kai halutaan, kun minut tehtävään pyydettiin”, hän toteaa.  

Pukujen kuningatarta on vaikea ennustaa. Vasta maskeerauksen, kampauksen, liikkeen, lavastuksen, valojen ja koko roolin yhdistäminen asuun tuo puvun kokonaisuutena esille. Jo nyt on varmaa, että valinta ei tule olemaan helppo. Syksyllä 2016 nähdään, mikähän asuista sädehtii katsojien mielestä kauneimpana? 

KRISTIINA VÄLINIEMI, FM
Kirjoittaja on äidinkielen opettaja, joka oli työelämäyhteistyön kehittämisjaksolla Seinäjoen kaupunginteatterin markkinointi- ja tiedotusosastolla.