Blogi

Koiramme nimeksi tuli Paavo

3.10.2014

Paavo Haavikon kielen syövereihin sukeltaminen on ollut kieltämättä haastava, mutta samalla mielenkiintoinen pulahdus. Haavikon tyyli kirjoittaa on kiehtova: ”Mutta tarkkaan on kammattava, joka täältä mitä tahtoo saada!” Yksi näyttelijän tärkeimmistä tehtävistä on muuttaa kirjoitettu teksti puhutuksi. Kuin se tulisi omasta päästä. Ja juuri ”tarkkaan kammaten” haettava ne ajatukset, jotka repliikkien takana ovat. Hatunnosto siis heille, joiden tekstimassa on omaani huomattavasti mittavampi! Hyvin kammattu kaverit!

Itse aherran herran tekstin parissa nyt toista kertaa. Opiskellessani Turun Taideakatemiassa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi toimin vuoden Liedon-Tarvasjoen kansalaisopiston nuorisoteatterilinjan opettajana. Halusin haastaa nuoret todella ja tartuin Haavikon Kullervon kirous -näytelmään. Teemoiltaanhan Kullervon tarina sopi nuorten maailmaan kuin nenä päähän. Tosin yhtälö Haavikko+Kalevala varmasti aluksi jännitti kaikkia. Alkuun päästiin kuitenkin hyvällä sykkeellä. Nuorukaisia kuitenkin ilmoittautui kurssille tipotellen lisää ja olin pulassa. Kaikki kurssimaksun suorittaneet pääsivät mukaan ja yhtäkkiä käsissäni oli ihan liikaa ihmisiä suhteessa roolien määrään. Niinpä päädyin kirjoittamaan uusia rooleja ja kohtauksia sitä mukaan, kuin ilmoittautuneita tuli. Esimerkiksi Kullervon ollessa lehmipaimenessa saivat lehmät ihan oman kohtauksen, syvällistä lehmäpohdintaa. Siellä ne laitumella puhuivat elämästä ja vapaudesta märehtien. Naapurin pizzerian takeaway-salaatteja mussuttaen. Niin, ja Kullervoja oli kolme, jokainen omanlaisensa ja vähän eri kulmasta asioita katsova.

Uutta tekstiä alkoi olla jo sen verran, että katsoin parhaimmaksi kysyä lupaa Paavo Haavikolta itseltään. Lähetin sähköpostilla rustaamani tekstin ja pyysin lupaa saada esittää teosta näin muutettuna. Kului muutama viikko ja heräsin puhelinsoittoon. Unenpöpperöissäni mutisin jotain vastatessani puhelimeen. ”Täällä Paavo Haavikko huomenta”, vastaanottivat uneliaat korvani! Mitä?! Heräsin sekunnissa. Akateemikko todellakin halusi itse soittaa ja kertoa, että hän antaa luvan muutoksille. Huoliteltua kirjakieltä käyttäen hän kertoi, että poikansa hoitaa hänen sähköpostinsa, hän suosii perinteisempiä kommunikaatiovälineitä. Mutta lukenut hän kötöstykseni oli:
”Olet kirjoittanut lehmillekin pohdintaa.”
”Juu…”
”Niin. Kaipa jotain tuonkaltaista ne saattaisivat keskustellakin.”

Tämä kokemus oli hieno ja yllättävä. Samassa kastissa kuin pikkupoikana kättely tuoreen olympiavoittajan, Matti Nykäsen, kanssa Jyväskylän monitoimihallin punttisalilla.

Ps. Avovaimoni on myös ohjannut Kullervon kirouksen Riihimäen Nuorisoteatteriin. Koiramme nimeksi tuli Paavo. Ei Matti.

JANI JOHANSSON