Blogi
1.2.2021
Jussi Jätinvuori ja Heidi Ajanto ovat Seinäjoen kaupunginteatterin Humisevan harjun Heathcliff ja Cathy. Lue, mitä he kertovat työstään näyttelijänä.
Millainen on koulutustaustasi?
Heidi: Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen kävin Kauniaisten työväenopiston vuoden kestävän teatterilinjan. Vuodet 2012-2016 opiskelin Turun taideakatemiassa ja valmistuin sieltä teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Vuonna 2017 aloitin teatterikorkeakoulussa näyttelijätaiteen maisteriopinnot ja valmistuin vuonna 2019.
Jussi: Valmistuin Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta vuonna 2016. Teatteria olen tehnyt ammattimaisesti nuoresta asti.
Koska työsuhteesi teatterissamme alkoi?
Heidi: Aloitin kiinnityksellä Seinäjoen kaupunginteatterissa elokuussa 2020.
Jussi: Elokuussa 2020.
Kuvaile tyypillinen työpäiväsi!
Heidi: Näyttelijän tyypillinen työpäivä on kaksiosainen, kello 10–14 ja kello 18–21.30. Välissä on tauko. Arki on intensiivistä, joten päivät ja viikot on hyvä aikatauluttaa etukäteen: milloin käy kaupassa ja milloin tekee ruuan ja syö. Siihen kyllä tottuu ajan myötä. Esitykset sijoittuvat iltaan, joten yleensä päivisin harjoitellaan toista produktiota ja iltaisin näytellään jo valmiita esityksiä.
Jussi: Työajat tässä ammatissa ovat melko poikkeukselliset. Teatteriin kiinnitetyt näyttelijät tekevät kuusipäiväistä työviikkoa maanantaista lauantaihin ja kaksiosaista työpäivää. Aamuharjoituksen jälkeisen muutaman tunnin päivätauon aikana ehtii käydä kotona, syödä ja levätä hetken. Sitten iltakuudeksi tullaan takaisin työpaikalle. Jos illalla on esitys, saatetaan töihin tulla jo aiemmin maskeerattavaksi.
Mikä työssäsi on parasta?
Heidi: Parasta on moni asia. Työpaikkani on miellyttävä paikka työskennellä. Täällä on mukavia ja taitavia kollegoita, joilta saa oppia ja joista voi inspiroitua. Se on todella antoisaa. Lisäksi Humiseva harju on tarinana niin hieno, että se vie mennessään. On tärkeää saada työskennellä hyvien tarinoiden parissa ja kun fiktio tavallaan muuttuu todeksi, se on melkoisen ihanaa. Heittäytyminen muuhun maailmaan on antoisaa. Yksi luovuuden lähteistä tässä työssä on turvallinen työilmapiiri. Ammatin monipuolisuuden nostaisin myös yhdeksi parhaista asioista.
Jussi: Harjoituskaudet, jolloin luodaan uutta ja kokeillaan kaikenlaista ennen kuin päästään sopivaan lopputulokseen.
Mikä haasteellisinta?
Heidi: Kaksiosaisen työpäivän ja kuusipäiväisen työviikon mukanaan tuoma intensiivisyys. Työtä tehdään todella paljon ja se on vaatinut totuttelua. Esimerkiksi iltaisin ei voi yleensä harrastaa. Ihmissuhteille, perheelle ja ystäville haluaa löytää jostain aikaa.
Jussi: Esimerkiksi vapaa-ajan vähyys voi joskus haitata muuta elämää.
Mitä harrastuksia sinulla on työsi vastapainoksi?
Heidi: Tykkään käydä lenkillä, kuntosalilla ja liikkua luonnossa. Pidän myös joogasta ja käyn ratsastamassa aina kun mahdollista. On tärkeää löytää hetkiä, jolloin voi vaan olla kotona tai nähdä ystäviä.
Jussi: Harrastan vaihtelevasti ja mahdollisuuksien mukaan uintia, juoksemista, rullaluistelua, sulkapalloa tai kiipeilyä.
Miten rentoudut ja pidät itsestäsi huolta?
Heidi: Metsässä liikkuminen tuo mielenrauhaa.
Jussi: Päivätauko on tärkeä palautumisen kannalta ja kehon- ja äänenhuolto olennaista. Työ on fyysistä, joten näyttelijän on hyvä oppia väylät rentoutumiseen. Esimerkiksi kun iltaesityksen jälkeen on täynnä adrenaliinia, kroppa on syytä rauhoittaa ja pää tyhjentää yötä varten. Puolisoni on myös näyttelijä ja teemme illalla kotona jotakin ihan muuta tai katsomme jotain sarjaa.
Mistä taidoista on hyötyä näyttelijän ammatissa?
Heidi: Teatteri on kontaktilaji ja ilman hyviä vuorovaikutustaitoja on vaikeaa operoida tässä ammatissa, jossa produktiot ja työryhmät vaihtuvat alituiseen. Myös tunnetaitoja ja itsetuntemusta tarvitaan, onhan näyttelijä oma työkalunsa.
Jussi: Näyttelijällä soisi olevan monia työn laadun kannalta olennaisia ominaisuuksia: terve ja monipuolinen äänenkäyttötekniikka, hyvä fyysinen kunto ja liikunnallisuus, hyvä tekstinymmärrys, tunneälyä, yleinen monipuolisuus, vahva rytmitaju ja musikaalisuus sekä vaikka vain kyky heittäytyä, jota ilman tätä työtä ei voi tehdä. Näyttelijäopinnoissa taidot karttuvat, sillä niihin sisältyy musiikin teoriaa, teatteri- ja taidehistoriaa, tanssimista ja koreografioita, laulua, näyttämötaistelulajeja, akrobatiaa ja eri näyttelijäntyön tekniikoita.
Mitä erityistaitoja sinulla on?
Heidi: Olen aika fyysinen, osaan ratsastaa, nautin kovasti laulamisesta ja osaan viittomakieltä. Itse on vaikea arvioida, ovatko nämä erityistaitoja.
Jussi: Olen fyysinen näyttelijä ja se mahdollistaa tiettyjä ratkaisuja ja asioita näyttämöllä.
Mikä on parasta Humiseva harju -näytelmän roolissasi?
Heidi: Pidän hänestä paljon! Cathy on ihana, monipuolinen ja impulsiivinen — kuin myrskynmerkki. Tyttö, joka ei pienennä itseään eikä ole alistettavissa vaikka on myös herkkä. Hän on aktiivinen toimija ja sellaista on nautinnollista näytellä. Cathy nauttii vapauden tunteesta tuulisella nummella, koen itse samoin luonnossa liikkuessa.
Jussi: Heathcliff on antisankari. Hän varttuu ulkopuolisena, henkisen ja fyysisen väkivallan ilmapiirissä ja kasvaa kostonhimoiseksi, julmaksi, antisosiaaliseksi peluriksi, jolla on vähintäänkin madaltunut empatiakyky. On ollut mielekästä harjoitella näyttämötaistelukohtauksia ja väkivaltakoreografiaa. Tässä näytelmässä niitä on melko paljon.
Millaista on näytellä rakastavaisia näyttämöllä? Mikä auttaa tunnetilojen luomisessa?
Heidi: Itse teksti, ammattitaito ja vuorovaikutus vastanäyttelijän kanssa ovat työkaluja, joihin tunteiden synty näyttämöllä pohjautuu. Tunteena rakkaus ei eroa millään tavalla muista tunteista, joita näyttämöllä koetaan ja näytellään. Tärkeää on itse uskoa siihen, mitä tekee. Jokaiseen rooliin ja työhön on suhtauduttava vakavasti ja tosissaan, jotta siitä voi tulla kokonainen.
Jussi: Tunnetilojen luomiseen on erilaisia tekniikoita: sisäsyntyisiä, kuten vaikka Michael Chekhov -tekniikka⁕ sekä ulkokohtaisia ja puhtaasti vaikutelmiin perustuvia. Olennaisinta näyttelijäntyössä on auki oleva läsnäolo, kuuntelu ja kontakti – ilman niitä ei ole mitään.
⁕ Michael Chekhov -tekniikka on psykofyysinen näyttelijäntyön tekniikka, joka tarjoaa selkeät käytännön työkalut tunteiden, tunnelman ja mielikuvituksen kanssa työskentelyyn.
Elämässä rakkaus ilmenee monin tavoin. Niin myös jokainen teos, rooli, kohtaus ja hetki näyttämöllä on erilainen ja ratkaisut pitää tehdä tavalla, joka ovat siihen kohtaan oikeita. Rakkauden näytteleminen ei siksi erotu muista tunnetiloista. Vastanäyttelijän läsnäolo, yhteinen kontakti ja tunteen syvyys korostuvat tilanteessa, jossa yhteisen kemian vaikutelma on erityisen tärkeää. Yhtälailla voi pohtia, millaista on näytellä ystävyksiä, sisaruksia, ventovieraita, jonkun tytärtä tai vihollista. Tai koiraa.
Mitkä ovat terveisesi nuorille, jotka haaveilevat ammatista näyttelijänä?
Heidi: Jos et ole vielä aloittanut teatterin tekemistä tai harrastamista, aloita heti! Osallistu ilmaisuntaidonkursseille tai paikalliseen harrastajateatteriin, koska kokemus aiheesta on arvokasta. Yhden lukuvuoden mittaiset kansanopistojen teatterilinjat ovat hyvä ja intensiivinen johdatus teatterin tekemiseen. Näyttelijäntyö ei ole pelkästään elokuva- ja kameratöitä. Niissäkin tehtävissä teatteritausta on ensiarvoisen tärkeää.
Alan korkeakouluihin, Teatterikorkeakouluun (Teak) Helsingissä ja Näyttelijäntyönlaitokselle eli Nätyyn Tampereen yliopistossa otetaan vuosittain hyvin vähän opiskelijoita. Vaikka ei pääsisi sisään ensimmäisellä tai toisellakaan hakukerralla, se ei tarkoita, että hakija olisi huono. Pyrkiä kannattaa niin kauan kuin halua, tahtoa ja intoa piisaa.
Näyttelijä Antti Holma puhuu Auta Antti! -podcastissaan paljon näyttelijäntyöstä. Suosittelen erityisesti jaksoa Loistava tulevaisuus, menikö se jo? Antti antaa ronskillakin otteella vinkkejä kysyjälle, joka haluaa näyttelijäksi. Lopuksi, jos päättää hakeutua näyttelijän ammattiin, tulee uskoa itseensä. Sillä pääsee jo pitkälle.
Jussi: Suosittelen sukeltamista mihin tahansa asiaan, mikä kiinnostaa, sillä kaikki, mikä on olemassa, liittyy jotenkin näyttelijäntyöhön. Teatteriharrastuksen parissa kehittyminen ja työhön oppiminen on olennaista. Työ on rankkaa, kuluttavaa ja kokonaisvaltaista. Se vaatii motivaatiota ja sitoutumista. Mitään välimuotoa ei ole. Jos haluaa tehdä töitä teatterin parissa, kaikki kokemus on eduksi, jotta voi kasvaa työhön ja kehittyä alallaan. Väyliä ammatin pariin on yhtä monta kuin näyttelijöitä, mutta kouluihin hakeutuminen on eduksi.
JELENA JOKELIN-MUILU
teatterikuraattori
Samasta aiheesta
Pvm | Esitys | Näyttämö | |
---|---|---|---|
01.11.2024 klo 1300 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
01.11.2024 klo 1900 | SEILI | Alvar-sali | Osta liput |
09.11.2024 klo 1800 | Eikä yksikään pelastunut, Ensi-ilta | Alvar-sali | Osta liput |
13.11.2024 klo 1900 | Ilari Johansson - Someoletettu (K18) | Alvar-sali | Osta liput |
14.11.2024 klo 1300 | Eikä yksikään pelastunut | Alvar-sali | Osta liput |
14.11.2024 klo 1900 | Eikä yksikään pelastunut | Alvar-sali | Osta liput |
15.11.2024 klo 1900 | Eikä yksikään pelastunut | Alvar-sali | Osta liput |
16.11.2024 klo 1300 | Eikä yksikään pelastunut | Alvar-sali | Osta liput |
16.11.2024 klo 1800 | Eikä yksikään pelastunut | Alvar-sali | Osta liput |
20.11.2024 klo 1500 | Puurojuhla | Alvar-sali | Osta liput |
Vastaa