Blogi
20.3.2017
Muinaissuomalaiset eivät tunteneet kirjoitusta, joten tarinat siirtyivät seuraaville sukupolville laulujen, loitsujen, taikojen ja runojen avulla, jotka opeteltiin ulkoa. Lapset oppivat ne vanhemmiltaan tai kiertäviltä runonlaulajilta. Jotkut laulut kertoivat tositapahtumista, jotkut kuvitelluista muinaisista sankareista.
1800-luvulla suomalaiset kiinnostuivat vanhojen kansanrunojen muistiinmerkitsemisestä.
Elias Lönnrot oli 1800-luvulla elänyt lääkärismies, joka alkoi kiertää pitkin Suomea keräten talteen vanhoja runoja. Hän julkaisi runoista useita esitöitä, jotka olivat pohjatöitä oikean teoksen; Uuden Kalevalan syntyyn.
Kalevala on Suomen kansalliseepos. Runot ovat kalevalaista runoutta eli ne on tehty kalevalaiseen runomittaan. Runoja teoksessa on 50.
Yksi hauska yksityiskohta teoksessa on. Niistä puuttuu yhdeksän aakkosta, joita nykysuomessa käytetään. Nämä puuttuvat aakkoset ovat b, c, d, f, q, w, x, z, ja å. Taustalla on se, että Lönnrotin taltioimissa vanhoissa runoissa ei ollut vierasperäisiä kirjaimia sisältäneitä lainasanoja.
JELENA JOKELIN-MUILU
Seinäjoen kaupunginteatterin teatterikuraattori
Samasta aiheesta
Blogiartikkelit
Me teemme tämän kesän musikaalikomedian
22.6.2022
Musikaalissa soivat laulunumerot
21.6.2022
Ohjaajalta: Nauti menosta, mutta älä koita kotona!
16.6.2022
Videot
Teosesittely: Tippukivitapaus
7.3.2022
Ryöstö-räppi
16.2.2022
Puurojuhla 21: Joulurauhan julistus
23.12.2021
Podcastit
Lämpiöelämää 2.8: Ei kesää ilman Broadwayta
5.6.2022
Lämpiöelämää 2.7: Kaikki näyttelijän arjesta, osa 2
29.5.2022
Lämpiöelämää 2.7: Kaikki näyttelijän arjesta, osa 1
15.5.2022
Vastaa