20.3.2017
Muinaissuomalaiset eivät tunteneet kirjoitusta, joten tarinat siirtyivät seuraaville sukupolville laulujen, loitsujen, taikojen ja runojen avulla, jotka opeteltiin ulkoa. Lapset oppivat ne vanhemmiltaan tai kiertäviltä runonlaulajilta. Jotkut laulut kertoivat tositapahtumista, jotkut kuvitelluista muinaisista sankareista.
1800-luvulla suomalaiset kiinnostuivat vanhojen kansanrunojen muistiinmerkitsemisestä.
Elias Lönnrot oli 1800-luvulla elänyt lääkärismies, joka alkoi kiertää pitkin Suomea keräten talteen vanhoja runoja. Hän julkaisi runoista useita esitöitä, jotka olivat pohjatöitä oikean teoksen; Uuden Kalevalan syntyyn.
Kalevala on Suomen kansalliseepos. Runot ovat kalevalaista runoutta eli ne on tehty kalevalaiseen runomittaan. Runoja teoksessa on 50.
Yksi hauska yksityiskohta teoksessa on. Niistä puuttuu yhdeksän aakkosta, joita nykysuomessa käytetään. Nämä puuttuvat aakkoset ovat b, c, d, f, q, w, x, z, ja å. Taustalla on se, että Lönnrotin taltioimissa vanhoissa runoissa ei ollut vierasperäisiä kirjaimia sisältäneitä lainasanoja.
JELENA JOKELIN-MUILU
Seinäjoen kaupunginteatterin teatterikuraattori
Aladdin ja taikalamppu Aleksis Kivi Epäkuolleet Esitystalous Hyväs tällis Kaaos Kaisa ja Otto Koirien Kalevala Kuin ensimmäistä päivää Kvartetti Lainahöyhenissä Messias tuloo! Murhaloukku Myymälävarkaan käsikirja Nimeni on Susanna paivaristeily Pöyrööt Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa Rakkaudesta rokkiin Romeo ja Julia Saarnaaja Sarjahurmaajat Seitsemännen portaan enkeli Siantappajat Tubeaallot Tästä asti aikaa Täällä Pohjantähden alla Villi 50-luku Yksi mies kaksi pomoa
0,0835 €/puhelu + 0,1669 €/min
Alvar Aallon katu 12
myynti.teatteri@seinajoki.fi
Avoinna ti–pe klo 10–17
la klo 12–17
ja esitysiltoina näytöksen alkuun saakka
Sivustolla käytetään evästeitä mainonnan kohdentamista varten. Voit poistaa evästeet selaimesi asetuksista.
Vastaa