Blogi

Blogiarvio: Torvenkylässä lemmitään ja bailataan

9.5.2023

Allun (Tatu Niemi) ja Kertun (Amanda Saarenpää) kesä on romanssia tulvillaan. Kuva: Iida Kasari 

Anna-Leena Härkösen vuonna 1984 ilmestynyt nuorisokuvaus Häräntappoase saa Etelä-Pohjanmaan Opiston tanssi- ja teatterilinjan käsittelyssä pölyt ravistavan tulkinnan. Härkösen teos on nuorten rakkaustarinan kuvauksena aito ja karhean uskottava. Härkönen oli esikoisromaaninsa julkaistessaan vain 19-vuotias, joten silloisten nuorten räväkkä kielenkäyttö ja suhdesuhmuroinnit olivat hänelle vielä tuttuja.

Opistolaiset lähestyivät Härkösen tekstiä revyymäisellä otteella. Jokaiseen mies- ja poikarooliin ei riittänyt miehiä, vaan ne tulkittiin naisvoimin. Tulkinnat olivat hauskoja ja tahallisen yliampuvia. Tarinan aikuisista tehtiin tekopyhiä tyyppejä, jotka elivät omassa kuplassaan. Oikeat ja väkevät tunteet jätettiin nuorten yksinoikeudeksi.

Värikkäillä ja persoonallisilla puvuilla ja voimakkaalla maskeerauksella korostettiin hahmojen omaleimaisuutta. Hienosti nuoret näyttelijät onnistuivat erottamaan monet tulkitsemansa tyypit toisistaan.

Häräntappoaseen tarina kertoo vaasalaisesta Allusta, joka lähetetään maaseudulle Torvenkylään auttamaan tätinsä perhettä maataloustöissä. Allu lähtee reissuun pitkin hampain.

Allun kaveri Pulunkesyttäjä houkuttelee poikaa Norjaan ilmastoleirille. Anna-Leena Härkösen kirjan ilmestyessä puhuttiin rauhanleiristä ja osoitettiin mieltä ydinaseita vastaan. Nyt suurvaltojen ydinpelote on liian kylmäävä aihe. On parempi hehkuttaa ilmastomuutosliturgiaa esityksen ensimmäinen varttitunti.

Torvenkylässä Allu tutustuu nuorisoporukkaan, joka osoittautuu ihan mukavaksi. Serkkupoika Pasi, jota kutsutaan kuuluisan uutistoimittajan mukaan Rutaseksi, esittelee Allulle kylän veijarit. Joukosta erottuu erityisesti hehkeä Kerttu.

Opistolaisten Häräntappoase on alkuun päästyään vauhdikas ja hauska. Tanssit ja Tiitus Ahokkaan säveltämä musiikki korostavat revyymäistä menoa. Ohjaaja Salla Honkanen on saanut ryhmästään paljon irti. Äänenkäyttö on selkeää ja vivahteikasta. Liikeilmaisulla ja mimiikalla viestitään rohkeasti.

Allun ja Kertun rakkaustarina on kauniin rosoinen. Amanda Saarenpää on särmikäs ja räiskyvä Kerttu, jonka energialla lataisi monta sähköautoa. Tatu Niemen Allu on pieniä vivahteita myöten vahvasti sisäistetty roolityö. Tuukka Koivuahon esittämä Rutanen on uskottava maalaispoika, jota elämän ihmeet hämmästyttävät ja kummastuttavat.

Tarinan lopussa Allu joutuu palaamaan kotiinsa. Nuorten rakastavaisten ero on sydäntä särkevä. Kertun kauniisti esittämä loppulaulu saa vanhan kyynisen kävynkin heltymään lähes kyyneliin.

RAIMO HAUTANEN
taidekriitikko