Blogi

Vierivä Kivi: onko Aleksis Kivellä annettavaa nykylukijalle?

29.1.2016

Aleksis Kivi on kirjoittanut monille rakkaita, lauluiksikin sävellettyjä runoja, ja hänen näytelmiään esitetään uusina tulkintoina yhä edelleen (esimerkiksi Nummisuutarit paraikaa Kansallisteatterissa). Useimmille luettuna tutuin kuitenkin on varmaan Seitsemän veljestä, Kiven ainoa romaani.

Muistan edelleen hämmästyksen, jonka koin, kun varttuneena opiskelijana luin – omasta halustani kylläkin – Seitsemän veljestä ensimmäistä kertaa kokonaan ja oikein syventyen. Kiven klassikkoleima oli kerännyt laahuksekseen sellaisen pöyhähtelevän pölypallomäärän, että kiinnostus oli aiemmin kaikonnut ja oli riittänyt ajatus: ”kyllä minä nyt veljekset tunnen”. Hämmästys syntyi siitä, että romaani olikin nautittavaa lukea ja sen kieli oli upeaa. Pölypallerot puhaltuivat yhdellä istumalla tipotiehensä.

Mainiosti Kivi kuvaa nykyistäkin käsitystä siitä, että ryhmässä tarvitaan nimenomaan erilaisia persoonia, joista jokainen on tärkeä sen toimivuuden kannalta.

Yksi ennakkoasenteista, joka estää kirjaan tarttumasta, voi olla se, että ajatellaan Kiven kielen olevan kivettynyttä, vaikeasti luettavaa ja ymmärrettävää. Tuon asenteen saa lukiessa hyvin pian heittää romukoppaan, sillä vaikka suomen kieli toki on paljon Kiven ajasta muuttunut ja muovautunut, on teoksen teksti rikasta ja ehkä juuri erilaisuudessaan virkistävää ja mielenkiintoista. Ja onhan siinä tuttuakin: lukiessa huomaa toistuvasti, kuinka yllättävän monet sanonnat ovat teoksesta tarttuneet nykyiseenkin kielenkäyttöömme.

Kuten hyvää romaania yleensä, Seitsemää veljestäkin voi lukea hyvin monilla tavoilla ja eri näkökulmista. Eri-ikäiset, erilaiset ja eri elämänvaiheissa olevat lukijat saattavat poimia siitä eri piirteitä, kuka hauskuuden ja karnevalistisuuden tai seikkailullisuuden, kuka surumielisyyden ja lyyrisyyden, kuka kasvun kuvauksen ja kehitysoptimismin.

Esimerkiksi työelämän näkökulmasta tarkasteltuna kirja on oivallinen kuvaus tiimistä, sen muotoutumisesta ja toiminnasta. Mainiosti Kivi kuvaa nykyistäkin käsitystä siitä, että ryhmässä tarvitaan nimenomaan erilaisia persoonia, joista jokainen on tärkeä sen toimivuuden kannalta.

Kivi piirtää tarkkanäköisesti kuvan erilaisista, yksilöllisinä hahmottuvista henkilöistään. Ehkä juuri asiat, joista Kiveä Seitsemän veljeksen ilmestyessä rankasti kritisoitiin – se, että henkilöitä ei kuvattu ihanteellisina kiiltokuvina, vaan ihmisinä virheineen ja toilailuineen sekä teoksen ”hurja voima ja hillitön mieli” ja kaikenlainen rajojen rikkominen – ovat niitä, jotka myöhemmille lukijoille pitävät teoksen luettavana ja modernina teoksen iästä riippumatta. Kiven henkilöt eivät myöskään ole yksipuolisia, puutuneita kuvia, vaan Pirjo Lyytikäisen sanoin ”modernin ihmisen ristiriitaisia hahmoja”. Sama henkilö saattaa joissakin tilanteissa olla heikko, toisissa vahva, tai joissakin nokkela ja toisissa tyhmä.

Suomalaisten on todettu rakastavan teosta siksi, että se kuvastaa niitä arvoja, jotka tunnemme omaksemme ja jotka määrittelevät suomalaisuutta. Näitä arvoja ovat muun muassa ahkeruus, tasa-arvo, itsekuri ja säästäväisyys. Vesa Haapala ja Juhani Sipilä näkevät, että romaani antaa yhä edelleen pohjaa arvioida, mitä on olla suomalainen ja miten elää muuttuvassa kielellisessä ja kulttuurisessa ilmastossa.

Päällimmäiseksi niin Seitsemässä veljeksessä kuin useimmissa muissakin Kiven teoksissa jää aina toivo, usko parempaan ja siihen, että vaikka ihmiset eivät ole täydellisiä, heillä on kyky muuttua. Sitä uskoa me tarvitsemme, varsinkin nykyaikana.

HANNELE PUHTIMÄKI, FM
Kirjoittaja työskentelee palvelupäällikkönä Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston aikuisten palveluissa.

Lukusuositus

Hannele Puhtimäki laati valikoiman Aleksis Kiveä ja hänen kirjallisuuttaan koskevaa kirjallisuutta. Lisää löydät kirjastoista.

  • Achté, Kalle: Syksystä jouluun. Aleksis Kivi psykiatrin silmin. Otava, 1982.
  • Kinnunen, Aarne: Seitsemän veljestä ja lukemisen juonet. WSOY, 2002
  • Koskimies, Rafael: Aleksis Kivi- Henkilö ja runous. Otava, 1974
  • Pirjo Lyytikäinen: Vimman villityt pojat. Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen laji. SKS 2004.
  • Malmberg, Ilkka: Seitsemän miestä. Helsingin Sanomat, 2005.
  • Meri, Veijo: Elon saarel tääl. Aleksis Kiven taustoja. Otava, 1984
  • Nyt ei auta pelko eikä vapistus. Aleksis Kiven terveydestä, kirjeistä, unista ja seitsemästä veljeksestä. Turun Aleksis Kivi -kerho, 2015
  • Rahikainen, Esko: Impivaaran kaski. Aleksis Kivi kirjallisuutemme korvenraivaajana. SKS, 2009
  • Rahikainen, Esko: Kivi. Gummerus, 1984.
  • Sihvo, Hannes: Elävä Kivi. Aleksis Kivi aikanansa. SKS, 2002.
  • Tarkiainen, V.: Aleksis Kivi. Elämä ja teokset. WSOY, 1984 (1.p. 1915).
  • Koskela, Lasse & Lankinen, Pasi: Johtajakirja. Suomalaisen kaunokirjallisuuden johtajia. SKS, 2010.
  • Kiviaholinna: suomalainen romaani. Toimittaneet Vesa Haapala ja Juhani Sipilä. Avain, 2013.

Ohjelmistossa

Aleksis Kivi

Lisää kommenttisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

HUPIHAUSKAA KESÄTEATTERIA: Myymälävarkaan käsikirja Mallaskosken teatteriterassilla!LUE LISÄÄ