Blogi

Turkan Romeo ja Julia vuonna 1968

28.10.2014

Romeo ja Julia 1968

Seinäjoen kaupunginteatterin silloisen johtajan, Jouko Turkan ohjaama Romeo ja Julia (Yrjö Jylhän suomennoksena) sai ensi-iltansa helmikuussa 1968 kauppaoppilaitoksen juhlasalissa. Juliaa esitti Eeva-Liisa Haimelin ja Romeota ohjaaja Jouko Turkka itse. Esitykset jatkuivat sunnuntaisin iltaseitsemältä. Olitko paikalla? Lähetä muistikuvasi O-blogin kommenttilomakkeella sekä osoitteesi tiedottajalle (anna.valtari@seinajoki.fi), niin me lähetämme sinulle vapaalipun Romeo ja Julia -esitykseen.

Turkka kirjoitti näytelmästä käsiohjelmaan mainion tekstin, jonka julkaisemme nyt uudelleen vuoden 2014 Romeo ja Julia -näytelmän käsiohjelmassa. Se kannattaa hankkia ja lukea!

Entä mitä Turkan Romeosta ja Juliasta oltiin tuolloin mieltä? Tässä otteita paikallisten lehtien arvosteluista:

”Joskus luuli olevansa yleisurheilukilpailuissa eikä Shakespeare-esityksessä…”

”Turkan ohjauksen jäljiltä meno näyttämöllä oli hengästyttävän vauhdikasta. (…)Tässä Seinäjoen esitys on elokuvan kaltainen – aika ja paikka vaihtuvat, näyttämöllä on jatkuva liike. Henkilöt esiintyvät ’lähikuvina’, monologit puhutaan suoraan katsomoon, lavasteita ei juuri käytetä, vain joku pieni vihje. Värikkäät renessanssiasut näyttelijöiden yllä riittävät luomaan illuusion aikakaudesta. Avara näyttämö on lähimain tyhjä, vain tapahtumat, henkilöt, tilanteet täyttävät sen. Kappale kaidetta: siinä on Julian parveke, jakkara: siinä on munkki Lorenzon kammio, vuode: siinä on Julian huone, kappale muuria: kaksi katafalkkia: olemme Capuletien hautakammiossa.”
(Lasse Rauhala, Ilkka)

”Tragediastahan tulee helposti komedia jos näyttelijäaines ei hallitse sanaa ja plastiikkaa. Toisena syynä lienee tuo onneton näyttämö, jonka parketti ei siedä kulisseja eikä muutakaan lavastetta. Kun lavastuksista ei saa mitään tukea näytelmälle, on pakko turvautua nopeatempoiseen komediaan, jossa apuna voi käyttää tanssillista akrobatiaa. Näin saadaan yleisön mielenkiinto säilymään. (…) Kaikesta näkyi taitavan teatterimiehen työn jälki. Eri asia on sitten se, kuka pitää näytelmää komediana ja kenen mielestä se pysyy traagisena. Mielestäni se on rakkauden suuri tragedia ja siksi kirjoitettu.”
(Eino Itäsaari, Pohjanmaan kansa)

”Juostiin rampin takana ja edessä niin vilpittömällä innolla, että joskus luuli olevansa yleisurheilukilpailuissa eikä Shakespeare-ensi-illassa.(…) Jos Seinäjoen kaupunginteatterin piti välttämättä esittää Romeo ja Julia niin parempi kai tällaisena kuin perinteellisissä puitteissa (…) Jouko Turkan pyrkimys omaperäiseen ilmaisuun on ilmeinen. Muuttamalla murhenäytelmän paikoitellen jopa farssia hipovaksi komediaksi hän ilmeisesti halusi puhaltaa vastenmielisyyden pölyn yleisönsä silmistä ja näyttää, ettei klassillinen ole aina kuivaa katseltavaa eivätkä jambiset silosäkeet niin vaivalloista kuunneltavaa kuin tavallinen kansa kuvittelee. Varmasti hän vilpittömästi halusi soveltaa Romeon ja Julian nykyaikaan (…) peilata kaiken nykyajan kuvastimella, joka heijastaa realismia ja uskaliaisuutta enemmän kuin uljuutta. Veronalaisten nuorten romanttinen ja traaginen rakkaus sukujen välisen vihan varjossa, mille yleensä on totuttu katsomossa kyynelehtimään, muuttui ohjaajan käsissä kovaksi ja mielettömäksi nuorten protestiksi, jolla ei loppujen lopuksi ollut mitään tarkoitusta, koska sukujen sovintokin oli eliminoitu näytelmän lopusta.(…)

Henkilökuvauksissa kaikkineen oli eräänlainen mielipuolisuuden maku, liekö sitten tarkoituksella tehty vai oliko niin pyritty peittämään rajoitetut mahdollisuudet ja saada kansa nauramaan. Jotenkin irvokkaalta tuntui munkki Lorenzo (Kalevi Haapoja), josta oli tehty merkillinen sekoitus mielipuolta, jotenkin seksuaalisesti sairasta miehenpuolta ja hurskasta isää.”
(L. S., Vaasa)

”Jouko Turkka oli perusteellisen ohjauksen lisäksi paneutunut Romeo-osaansa syvästi. Hän nuorena rakastavaisena uhmasi kuolemaa. Tekstiä karsimalla Romeo ei ollut mielipuolisuuden rajoilla liikkuva ihminen vaan nuori rakastunut, jolla oli vain yksi päämäärä, Julia. Tulkinnassa tuli myös esiin nerokas ja äkkinäisesti riemastuva, mutta myös masentuva ihminen”.
(P. N., Etelä-Pohjanmaa)

Koonnut
VESA TAPIO VALO

Ohjelmistossa

Romeo ja Julia

Kommentit (2)

    jarmo heikkinen sanoo:

    Näin Sjoen Romeon ja Julian keväällä 1968 lukion toisluokkalaisena (silloin 7. lk). Voin yhtyä edellisiin kirjoittajiin ohjauksen vauhdikkuudesta puheenollen. Erityinen muistikuvani sijoittuu hetkeen ennen esitystä. Meitä oli isohkossa Kauppaoppilaitoksen salissa aika niukalti. Yhtäkkiä näyttämön verhojen takaa ilmestyy Jouko Turkan pää. Hän tokaisee: ”Kakskymmentä pitää olla että näytellään.” Hermoilen jo, että nytkö en näekään tätä esitystä, jota viimein olen tullut katsomaan. Suoritetaan laskenta. Meitä on juuri ja juuri tuo vaadittu TIU. Ja saamme nähdä esityksen. Muistan nuoren Eeva-Liisan Julian ja Turkan synkeän Romeon ja myös apteekkari Pentti Kallion, apteekkarin, joka näyttelijä luojan armosta.

    jarmo heikkinen sanoo:

    korjaus edellisen loppuun: –”ja myös apteekkari Pentti Kallion, joka oli myös näyttelijä Luojan armosta – varhaiseen kuolemaansa asti.

Lisää kommenttisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

HUPIHAUSKAA KESÄTEATTERIA: Myymälävarkaan käsikirja Mallaskosken teatteriterassilla!LUE LISÄÄ