Blogi

Tanssista ja iskelmistä vastauksia kaipaukseen

11.10.2017

1950-luvulla joka niemessä, notkossa ja saarelmassa nökötti paikallisen yhdistyksen tanssilava. Sodanaikainen tanssikielto oli päättynyt 1948.

Kun Olavi Virta ilmestyi lavalle, henki salpaantui: ei rauhaa kai milloinkaan saa ken lempeä vain janoaa. Syntyi tuhkimotarinoita maalaistytön pääsemisestä iskelmätaivaan tähdeksi: Vanhan veräjän luona -laulun koskettavasti tulkinnut Eila Pienimäki oli kymmenlapsisen perheen tytär Töysästä.

Suurinta muotia olivat italialaiset käännösiskelmät: Lazzarella, Maruzella, Poika varjoisalta kujalta, Hopeinen kuu. Vuosikymmenen suurin myyntimenestys oli kuitenkin kotimainen, ensimmäinen suomalainen kultalevy, Annikki Tähden Muistatko Monrepos´n.

Maailmalla tapahtunut rock´n´rollin läpimurto ja muutamat nuorisoa käsittelevät elokuvat mursivat jään ensimmäiselle nuorison vuosikymmenelle. Pillifarkut ilmestyivät katukuvaan ja leveähelmaiset hameet hulmusivat.

ANNE-KAISA ALATALO, FM
Kirjoittaja on äidinkielen opettaja, joka on työelämäyhteistyön kehittämisjaksolla Seinäjoen kaupunginteatterin markkinointi- ja tiedotusosastolla.

Ohjelmistossa

Villi 50-luku

Lisää kommenttisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

TERVETULOA joululahjaostoksille la 23.12. kello 17 saakka!LUE LISÄÄ