Blogi

Seitsemän veljestä -romaanin aikalaispalautteesta

29.1.2016

 

Seitsemän veljestä -romaanin aikalaispalautetta

Professori A. Ahlqvist riensi julkaisemaan ruotsinkielisen arvostelun Seitsemän veljestä -teoksesta Finlands Allmänna Tidning -lehden kahdessa perättäisessä numerossa kun romaanin neljäs ja viimeinen vihko oli hädin tuskin ehditty jakaa Novellikirjaston tilaajille keväällä 1870.

Kirjallisuudentutkija, kriitikko ja professori Viljo Tarkiainen (1879-1951) käsittelee arviota vuonna 1916 ilmestyneessä Aleksis Kivi. Elämä ja teokset -kirjassaan: Hän (Ahlqvist) kielsi teoksen taiteelliset ansiot, leimasi sen epäsiveelliseksi ja moitti Kirjallisuuden Seuraa siitä, että oli päästänyt teoksen julkisuuteen. Romaanin sisällöstä laajasti selkoa tehden Ahlqvist painotti runsaita tappelunkuvauksia ja väitti, ettei kertomuksessa ole juonen tynkääkään eikä vilahdustakaan luoteenkuvauksesta. ”Teos on kuitenkin naurettavuus ja häpeäpilkku suomalaisessa kirjallisuudessa. Varsinkin sisältää se selkeän häväistyksen suomalaisesta rahvaasta, tekijän kuvaukset kun ovat olevinaan luonnon mukaan tehdyt. Tämä rahvas ei ole missään semmoista eikä ole milloinkaan ollut semmoista, kuin tämän kirjan sankarit ovat; se hiljainen ja vakava kansa, joka on viljelykselle raivannut Suomen erämaita ja yhä edelleen niitä raivaa, on aivan toista laatua kuin Impivaaran uutisasukkaat.”

Tarkiaisen mukaan Ahlqvistin tuomion kiivaus ja kohtuuttomuus eivät löydä vertaistaan (sen ajan) suomalaisessa kirjallisuushistoriassa. Hän päättelee, että Ahlqvistin silmiin kuvastui kansa runebergiläisen ajan ihannoivassa valossa: ”Hän ei sallinut siihen muuta valaistusta ohjattavankaan eikä pystynyt käsittämään Kiven huumoria, vaan takertui vimmatusti turhiin, merkittömiin sanoihin, koska ei tuntenut sydäntä, josta ne olivat lähteneet.” Tarkiainen on analyysissaan puolueeton: ”Siitä syystä muuttui sekin, mikä arvostelussa mahdollisesti oli oikeata – huomautus vuoropuhelun paikoittaisesta pitkäveteisyydestä ja juonen höllyydestä – huutavaksi vääryydeksi tekijää kohtaan.”

Ankara arvostelu järkytti sairaan Aleksis Kiven. Hän kirjoitti ystävilleen: ”Miksi ette ole jollakin tavalla toimittaneet jotakin puolustuskirjoitusta Finl. alm. tidningariin Ahlqvistin hävyttömälle haukkumiselle? Minä olen tänä kesänä kuullut niin paljon loukkaavia soimauksia 7 veljeksestä. Merkillistä kuinka mielukkaasti he iskevät kiinni! Ja kukaan heistä ei ole lukenut itseä kirjaa, mutta ainoastaan Ahlqvistin tarkastuksen, joko lukenut tai kuullut siitä puhuttavan. Nämä ovat olleet kovin kiusallisia minun kuullakseni tässä kivuloisessa, ärrytetyssä tilassani ja ovat olleet suurena haittana terveyteni edistymisessä.”

Mutta puolustajaa ei kuulunut. Tarkiaisen mukaan se oli ”meidän kehittymättömille kirjallisille oloillemme kuvaavaa.”

Seitsemää veljestä kuitenkin luettiin, ainakin ne Novellikirjaston tilaajat, jotka tosin olivat vielä harvassa. Kirjallisessa Kuukauslehdessä lehtori Godenhjelm torjuu Ahlqvistin väitteet kirjan siveettömyydestä ja jumalattomuudesta. Pitkin perusteluin hän kuitenkin luokittelee koomillisen romaanin ”merkillisimpien ja omituisimpien teosten joukkoon, jotka meidän maassa ovat ilmestyneet.” Kannattaa muistaa, että teos oli varsinaisesti ensimmäinen alkuperäinen romaani suomen kielellä. Tarkiaisen mukaan Kiven teoksen olisi pitänyt herättää huomiota taiteellisena uutuutena.

Ei missäkään teoksessa tähän asti ole Suomen kansan elämää niin tarkasti ja todenmukaisesti kuvattu kuin siinä.

Sai romaani tunnustustakin aikalaisiltaan. Marraskuussa 1872 pohjalaisessa osakunnassa pidetyssä esitelmässä romaanin suurimmaksi ansioksi luettiin muun muassa sen runollinen tapa sulauttaa luonto ja ihminen erottamattomaksi kokonaisuudeksi. Tarkiainen muistuttaa teoksen saaneen suosiota maaseudullakin ”missä pääkaupungin esteettiset suunnat eivät suuria merkitse. Keski-Suomi-lehdessä oli jopa esitetty toivomus, että ”Seitsemän veljestä painettaisiin uudelleen entistään helppohintaisempana, jotta se pääsisi leviämään kansan keskuuteen, sillä ei missäkään teoksessa tähän asti ole Suomen kansan elämää niin tarkasti ja todenmukaisesti kuvattu kuin siinä.” av

Lukusuositus

  • Tarkianen, V.: Aleksis Kivi. Elämä ja teokset. WSOY, 1984. (1. painos 1916)
  • Nyt ei auta pelko eikä vapistus. Aleksis Kiven terveydestä, kirjeistä, unista ja seitsemästä veljeksestä. Turun Aleksis Kivi -kerho, 2015
  • A. Ahlqvistin arvostelu Finlands Allmänna Tidning lehden numerossa 115. Pitkä arvostelu jatkui seuraavassa numerossa. 1870. (kuva) Ote arviosta.

Lisää kommenttisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

Samuli Putro suurella lavalla su 26.3. klo 18LUE LISÄÄ