Blogi

Saavista kaataen

11.9.2014

"Maailma on näyttämö" - William Shakespeare

”Koko maailma on näyttämö”, kirjoitti William Shakespeare Kuten haluatte -näytelmässä. No, jos maailma kerran on näyttämö, me pallon tallaajat olemme sitten tämän maailmanteatterin näyttelijöitä. Mutta oikeassa elämässä vuotaa oikea veri, Syyriassa, Irakissa ja Ukrainassa haavoitutaan ja kuollaan oikeasti, eivätkä kaatuneet esityksen jälkeen herää henkiin. Suomenkin naapurissa pitää valtaa Macbethin veroinen arvaamaton valehtelija, jonka pääargumenttina ei ole enää Kalashnikov vaan atomiase. Suomella on vuosilta 1939–45 ihan tarpeeksi kokemusta venäläisestä vapaasta kansanäänestyksestä ja avustusrekkojen vyörymisestä rajan yli. Ei kiitos, enää!

Shakespearen aika (1564–1616) oli myös uskon- ja valtataisteluiden veristä aikaa. Vaikka hän sijoitti näytelmänsä usein menneisyyteen tai vieraisiin maihin – kuten Romeon ja Julian Italian Veronaan, Hamletin Tanskan Helsingöriin, Mitta mitasta -näytelmän Wieniin, Loppiaisaaton nykyisen Albanian tienoilla sijainneeseen Illyriaan, Erheiden komedian Turkin rannikolle Efesokseen, Timon ateenalaisen luonnollisesti Ateenaan ja niin edelleen – aina tekstien osoite oli kuitenkin kotimaa Englanti, aikalaiset, siis oma yleisö. Me.

Shakespearen nerokkuus näkyi siinä, että hän kokosi tyhjälle näyttämölle koko ihmiskunnan karvoineen päivineen. Hän risti Lontoossa sijainneen teatterinsa maapalloksi, The Globe, ja antoi yleisölle selkeät ohjeet siitä, miten tämä ihme, maailmanteatteri, pienellä lavalla ja pienellä porukalla toteutuu.

”Miten saadaan Ranskanmaan avarat kunnaat mahtumaan näin ahtaaseen rinkiin?” kysyvät näyttelijät Englantiin ja Ranskaan sijoittuvan Henrik V -näytelmän alussa. ”Miten sulloa tähän puiseen kehään kaikki ne urhot, jotka Agincourtissa kylvivät kauhua?” Sitten näyttelijät jatkavat, Shakespearen suulla, ja neuvovat yleisöä:

Kuvitelkaa näiden seinien sisään
kaksi mahtavaa kuningaskuntaa. (…)
Täydentäkää vajavuuttamme ajatuksin:
kertokaa tuhannella jokainen mies,
niin edessänne on mahtava armeija.
Kun me puhumme ratsuista,
kuvitelkaa, että näette, miten ne
iskevät korskeiden kavioidensa jäljet
antautuvaan maahan; ajatustenne
voimalla teidän on puettava kuninkaat
ja vietävä heitä sinne ja tänne,
loikattava aikojen yli ja tiivistettävä
tiimalasiin vuosien ponnistus –

Siis: kuvitelkaa, täydentäkää, nähkää ja kuulkaa sekin mistä vain puhutaan. Silloin yhdessä sotilaassa lavalle saapuukin kokonainen armeija, tavalliset näyttelijät muuttuvat kultaan ja helmiin puetuiksi kuninkaallisiksi.

Näin asetamme peilin oman aikamme polttavimmille kysymyksille, oikeaa verta vuodattamatta. Teatterissa se on mahdollista. Teatterissa voimme silmänräpäyksessä vaihtaa paikkaa ja liikkua ajassa edestakaisin. Miten? ”Ajatuksen voimalla”, sanoo Shakespeare. Sillä teatteri toimii, ja katsojan ja kokijan mielikuvitus on tämän aikakoneen polttoainetta. ”Let´s do the time warp again!” sanoisi tähän Rocky Horror Picture Show’n porukka.

Mutta mitä Shakespeare mahtoi tarkoittaa puhumalla Matti Rossin tuoreessa suomennoksessa teatterista ahtaana rinkinä ja puisena kehänä? Paavo Cajanderin sata vuotta vanhempi suomennos käyttää vastaavassa kohdassa sanoja korsu ja puusoikko. Nyt on kyllä pakko etsiä alkuperäisteksti!

Can this cockpit hold the vasty fields of France? or may we cram within this wooden O the very casques that did affright the air at Agincourt?

Rossi on ottanut suomennoksen lähtökohdaksi kukkotaisteluareenan katsojaringin, sellaisia Lontoossa siihen aikaan oli, mutta mistä Kajander sai idean korsuun? Ei aavistustakaan mutta arvoitukselliset puusoikko tai Rossilla puinen kehä kyllä käyvät järkeen, koska:

Shakespearen näyttelijät viittaavat katsojia puhutellessaan ylöspäin: Globe-teatterin keskikohta oli vailla kattoa, ja piirtyi kirkasta taivasta vasten selkeänä ympyränä. Senhän me näimme omin silmin, kun Seinäjoen kaupunginteatterin porukka kävi toissa vuonna Lontoossa. Globe-teatterin puinen pyörökatsomo toi Cajanderille mieleen suomalaisittain puusaavin, mutta oikeassa on Rossinkin asiallinen käännös. Tosin Shakespearen nerokkuutta ei käännä kukaan: the wooden O voi olla paitsi O-kirjain myös pelkkä kuva, ympyrä tai nolla. Ja O-viittauksen monimerkityksellisyyteen tämä maailmanteatterin leikkisä maestro sitoo Henrik V:n katsojille suunnatun loppulauseensakin:

Koska arvoton nolla voi merkitä miljoonaa, niin sallikaa meidän, pelkkien nollien, loihtia eteenne valtavan sotanäytelmän kulku

Ja Cajanderilla:

(…) Pieni käyrä numerohan voi tietää miljoonaa; siis suokaa meidän, tuon suuren luvun nollain, vaikutella kuvitusvoimahanne (…)

Mitenkähän kääntäjät muissa kielissä ovat ratkaisseet nämä sanaleikit? Kertokaa jos tiedätte! Shakespeare-soikkoon mahtuu!

VESA TAPIO VALO

Ohjelmistossa

Romeo ja Julia

Kommentit (0)

    Norbert Kentrup/Vesa Tapio Valo sanoo:

    Seinäjoen kaupunginteatterin Lontoon-matkan asiantuntija ja Die bremer shakespeare companyn perustajajäsen Norbert Kentrup lähetti malliksi kyseisten kohtien saksannoksia ja kertoi samalla tulevansa keväällä katsomaan seinäjokisen ”Romeon ja Julian”. Mutta sitä ennen niistä Shakespearen teatterimääritelmistä – ””Cock-Pit” ja ”woodden O” – auf deutsch!

    ”Niistä on hyvin erityyppisiä käännöksiä Schlegeliltä/ Tieckiltä, Erich Friediltä ja Chris Alexanderilta”, Norbert kirjoittaa. Aloitetaan vanhasta 1800-luvun klassisesta käännöksestä:

    ”(…)Diese Hahnengrube / Fasst sie die Ebnen Frankreichs? stopft man wohl / In dieses O von Holz die Helme nur, / Wovor bei Azincourt die Luft erbebt?” (Schlegel/Tieck)

    Sitten uudemmat eli itävaltalaisen kirjailija Erich Friedin (1921-88) ja USA:ssa 1948 syntyneen, Die bremer shakespeare companyn perustajajäsenen Chris Alexanderin versiot:

    ”(…) Fasst denn dieser Hahnenkampfring / Die weiten Felder Frankreichs? Oder hielte / Dies runde O aus Holz auch nur die Helme, / Die dort bei Agincourt die Luft erschreckten?” (Erich Fried)

    ”(…) Kann dieser Hühnerstall / die Weite Englands fassen? Dürfen wir / in dieses O aus Holz die Truppen zwängen, / die eine Welt erschütterten bei Azincourt (Chris Alexander)

    Pakko kysyä, vastaavatko kahden ensimmäisen käännöksen kukkotaisteluareena tai -rinki’ Alexanderin ”kanalaa, kanakoppia”, jossa meno tietenkin voi olla melkoisen vauhdikasta, mutta tuskin taistelua verenmaku suussa niinkuin kukkojen kesken. Alexanderilla ’Ranska’ on vaihtunut Englantiin, vahingossako? Puisesta O:sta ollaan Saksassa yhtä mieltä: se on sellaisenaan, selittämättä paras.

Lisää kommenttisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*