Blogi

Näytelmä, joka hoitaa sielua ja sydäntä

9.1.2018

Kuin ensimmäistä päivää -näytelmän ohjaaja Jukka Keinonen vastasi kahteen kysymykseen: Mitä haluat sanoa näytelmästä? Mitä haluat sanoa näytelmällä?

Valitsin Seinäjoelle ohjattavaksi tämän näytelmäkirjailija Anna Krogeruksen teoksen, koska se edustaa lempigenreäni, tragikomediaa. Pidän erityisesti näytelmistä, joissa vaikeita asioita käsitellään komedian keinoin ja samalla syvemmälle sukeltaen. Kuin ensimmäistä päivää -näytelmän huumori ei ole pinnallista eikä toisaalta draamakaan tosikkomaista.

Työyhteisöstä kertovan näytelmän tapahtumat sijoittuvat vanhusten hoitokotiin jossain päin nyky-Suomea. Laitos antaa hyvän puitteen tarkastella erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Hoitokoti on kuin aikakone tai terminaali, joillekin myös päätepysäkki.

Epäreilultakin tuntuvaa roolihahmoa huomaa ymmärtävänsä.

Hyvän näytelmän yksi ominaisuus on se, että hahmoihin on helppo samaistua. Karikatyyrejä ei ole, mutta äärimmäisiä ihmisiä kylläkin. Mukana ovat niin hyvikset kuin pahiksetkin. Jos kyseessä olisi satu, pahat pysyisivät pahoina, mutta koska se on draama, ovat kaikki hahmot uskottavia. Epäreilultakin tuntuvaa roolihahmoa huomaa ymmärtävänsä. Niin hän, kuin kaikki muutkin ovat hyvin yksin. Helppoa ei ole kenelläkään.

Hoitotyötä tekeville riittämättömyyden tunne on tuttua. Niin myös näytelmämme päähenkilölle, lähihoitaja Ritvalle, joka on tunteellinen ja empaattinen persoonallisuus. Hän näkee työpaikallaan ne tarpeet, asiat, jotka jonkun on vain hoidettava. Olosuhteet ovat tehneet Ritvasta korvaamattoman ja silloin elämä alkaa käydä raskaaksi. Koko näytelmä seuraa sitä, miten pitkälle hänen pinnansa venyy.

Jos olemme yksin, kaikki on hieman ankeampaa.

Välittämisen teema kantaa läpi tarinan.  Empatiakyky ja omien rajojen löytäminen ovat asioita, joiden välillä tasapainottelemme jokainen toistuvasti.  Toisista ihmisistä välittäminen ja läsnäolo ovat elintärkeitä.  Jos ei ole aikaa kohtaamiselle, olemme yksin ja kaikki on hieman ankeampaa. Yhdessä on helpompaa.

Mielestäni kyseessä on yksi parhaista suomalaisista nykynäytelmistä. Siinä on elämää ja kuolemaa sekä monia törmäyksiä, kohtaamisia ja ulostuloja. Näytelmä osoittaa, ettei koskaan ole liian myöhäistä muuttaa väärää suuntaa paremmaksi. Vaikka näytelmä käsitteleekin loppuun palamista ja hyväksikäyttöä, se ei ole pelkkää potemista eivätkä ihmiset hoipu haudan partaalla. Kuin ensimmäistä päivää on vahvasti elämässä kiinni, se antaa lohtua ja toivoa ja tekee hyvää sielulle ja sydämelle. Niin kuin vain itku, nauru ja kosketetuksi tuleminen voivat tehdä.

Kuin ensimmäistä päivää -näytelmä nähdään Seinäjoen kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 20. tammikuuta alkaen ja mukana on teatterin koko henkilökunta. Musiikki, visuaalisuus ja energinen näyttelijäntyö tuovat kymmenen vuoden ikäisen näytelmän suoraan vuoteen 2018.

Ritva, lähihoitaja Maria Pere Seikku, osastonhoitaja, Ritvan esimies Mia Vuorela Minna, sairaanhoitaja, Ritvan lähin työtoveri Mari Pöytälaakso Adam Pekka Hiltunen Mara Tapani Korhonen Kaide, Arvo Jani Johansson Taimi Liisu Aurasmaa Unto Esa Ahonen Martta Sari Jokelin Toivo, Tamim Jukka Puronlahti Salah Heikki Vainionpää Mummo X, maakunta-kuntayhtymän asiantuntija Johanna Kovanen Suvi, Minnan tytär Hilla Rämäkkö/Ava Tamminen

Kirjoittanut Anna Krogerus Sovitus ja ohjaus Jukka Keinonen Lavastussuunnittelu Juho Lindström Pukusuunnittelu Tiina Valkama Äänisuunnittelu Sami Silén Valosuunnittelu Sanna Alasaari

Ohjelmistossa

Kuin ensimmäistä päivää

Lisää kommenttisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

"Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa väärää suuntaa paremmaksi."LUE LISÄÄ