Blogi

Arvio: Sähinää diivojen vanhainkodissa

3.10.2016

Taidekriitikko Raimo Hautanen arvioi Kvartetti-näytelmän.

Juttelin joskus takavuosina Kotikatu-tv-sarjan näyttelijä Lena Meriläisen kanssa. Sarja oli tuolloin jatkunut jo vuosia, eikä sen loppua ollut näkyvissä. Meriläinen kauhistui vitsinä heittämääni ajatusta, että Kotikadun näyttelijät sijoitetaan aikanaan samaan vanhainkotiin. Sarja saisi jatkua loputtomasti.

Ronald Harwoodin kirjoittamassa Kvartetissa vitsinä tehty heitto on toteutunut. Kolme oopperalavoilla uransa tehnyttä taiteilijaa viettää elämänsä ehtoota kalliissa vanhainkodissa Englannin maaseudulla. Kolmikon vakiintunut päivärytmi häiriintyy, kun taloon on tulossa kohudiiva Jean Horton.

Kvartetti on hienovireinen ja hauskakin teksti, joka toimii näyttelijöiden lavakarisman ja määrätietoisen henkilöohjauksen varassa. Marika Vapaavuoren ohjaus olisi voinut olla tiukempi. Hetkittäin tuntui siltä, ettei Seinäjoen näyttelijäkvartettia ohjannut kukaan, Toki kokeneet näyttelijät roolinsa hoitivat, mutta jonkinlainen yhteinen koheesio näytti olevan hukassa.

Vierailevat näyttelijät Svante Korkiakoski ja Jarmo Koski esittävät kahta luonteeltaan erilaista oopperataiteilijaa. Korkiakosken Reggie on hiljainen herrasmies, joka kirjoittaa muistelmiaan ja pohtii musiikin teoriaa ja taiteen olemusta.

Jarmo Kosken Wilf on boheemi naistenmies, jonka ajatusmaailmaa erotiikka hallitsee vanhuuden päivinäkin. Wilf ihailee ja kommentoi mielellään naispuolisten kanssaeläjiensä ulkonäköä. Vanhainkodissakin on siis sähinää ja sutinaa, kun sukupuolia on edustettuina vähintään kahta eri laatua.

Pieni ja herttainen Cissy on ihmisenä ja varmaan taiteilijanakin vilpitön ja auttavainen. Alkava muistisairaus heittelee häntä hetkittäin lapsuuden maisemiin Bombayhin. Cissy uppoaa kuuntelemaan levyltä Verdin Rigolettoa, jossa vanhainkodin asukkaat lauloivat legendaarisena kvartettina.

Sari Jokelin tekee upean ja hienovireisen roolityön Cissyn osassa. Hän ilmaisee tunnetilojen vaihtelua ilmeillä ja kehon kielellä.

Rigoletton kvartetin neljäs jäsen on vauraalta näyttävä diiva Jean. Eija-Irmeli Lahti tekee Jeanistaan ylpeän, koppavan ja kovan. Jeanin rooli on kuitenkin vain pintaa. Sisältä elämän kolhima Jean on yhtä herkkä ja haavoittuvainen kuin tavallisetkin ihmiset.

Seinäjoen kaupunginteatterin Kvartetti on tasaista ja harmitonta ajanvietettä, jota moni teatterilta odottaakin. Leena Rintalan puvustus on onnistunutta ja näyttävää. Juho Lindströmin lavastus on näppärä. Loppupuolen kattokruunukohtaus sisälsi monitasoista symboliikkaa.

Raimo Hautanen
taidekriitikko

 

Lisää kommenttisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

Kvartetin jäähyväiset to 30.3. kello 19.LUE LISÄÄ