Blogi

ARVIO: Koirien Kalevala avaa kansalliseeposta

10.4.2017

Anarkistisen hauska Koirien Kalevala tuo jälleen visuaalisesti näyttävää lastenteatteria Seinäjoelle. Christian Lindroosin käsikirjoittama ja ohjaama esitys toistaa uskollisesti Mauri Kunnaksen suositun lastenkirjan tarinaa.

Muinaisessa Kalevalassa elää kolme heimoa: Väinölän koirat, Pohjolan sudet ja niiden välissä sukkuloivat kissat. Käsikirjoittaja on sijoittanut tarinan juontajaksi itsensä Elias Lönnrotin, Kalevalan runojen kerääjän ja julkaisijan. Lönnrotin hahmo sitoo tapahtumat yhteen ja esittelee tarinan henkilöt.

Lavastussuunnittelija Christer Lågland on loihtinut näyttämölle rautakautisen kylän majoineen ja riimukivineen. Lavastus toimii näppärästi alati vaihtuvien kohtausten taustana ja tapahtumapaikkana.

Näyttämön tapahtumat ja jatkuvasti vaihtuvat kohtaukset vangitsivat pienen yleisön mielenkiinnon.

Pukusuunnittelija Riikka Aurasmaa on päässyt juhlimaan hauskojen asujen kimpussa. Roolihahmot ovat eläimiä, joten pukujen on näytettävä sekä muinaisasuilta että sopivan hurttamaisilta.

Teatterin tarpeiston osaavat naiset näyttävät jälleen taitonsa. Hurjien ja ilmeikkäiden sudenpäiden valmistukseen kului puolitoista työpäivää jokaista päätä kohden.  Näyttämön silmänruokaan kuuluvat myös mystinen Sampo, kotkan siivet, hauenleukakantele, 240 käärmettä ja Lemminkäisen manalan joesta löydetty ”ruumis”.

Ensi-illassa oli mukana runsaasti lapsia. Teatterin suositusikäraja on kuusi vuotta. Yleisön joukossa oli runsaasti alle kuusivuotiaita, sillä vanhemmathan lopulta päättävät, keitä teatteriin tuovat.

Näyttämön tapahtumat ja jatkuvasti vaihtuvat kohtaukset vangitsivat pienen yleisön mielenkiinnon. Ei kuulunut hälinää eikä kitinää, vaan kaksituntinen esitys jaksettiin katsoa herpaantumatta loppuun.

Ikiaikaiset myytit lapsenkielelle

Koirien Kalevala sopii kaikenikäisille katsojille kansalliseepoksemme kertaukseen. Kunnaksen tarinassa esitellään Kalevalan keskeiset hahmot Jani Johanssonin monikerroksisesta Väinämöisestä Pekka Hiltusen letkeään Lemminkäiseen ja Sari Jokelinin uhkeaan Louheen. Jukka Puronlahti tekee Joukahaisesta tyhmänylpeän prätkäkundin.  Esa Ahosen Seppo Ilmarinen on pohdiskeleva rautakauden innovaattori. Anna Ackerman telmii anarkistisen pulskana Ainona. Topi Kohosen Lönnrot on vakuuttava.

Koreografi Teemu Korjuslommi liikuttaa näyttelijöitä tiukasti ja tarkasti. Taistelukohtausten ja tanssien onnistuminen rakentuu huolellisesti mietitylle ja tarkkaan harjoitellulle rytmille ja ajoitukselle. Yhtä liikeosiota seuraa toinen, ja tarina soljuu rytmikkäästi kuin tanssi.

Kalevalan myytit Sammon taonnasta ja ryöstöstä, Lemminkäisen äidin matkasta Tuonelan tummalle virralle ja Väinämöisen käynti Antero Vipusen pakeilla saavat näytelmässä helposti käsitettävän muodon. Kalevalan tarinoista löytyy yhtäläisyyksiä muinaisten egyptiläisten Osiris-myyttiin ja kreikkalaisten Herkuleen urotöihin.

Esityksen visuaalisia herkkupaloja ovat susien tulitanssi, värikäs lääkitsevä mehiläinen, Lemminkäisen äiti Tuonelassa, Lemminkäisen joutuminen lohikäärmeen nieluun ja Väinämöisen sanojen saanti Vipusen vatsassa. Todennäköisesti lapsikatsojat istuttivat vanhempansa esityksen jälkeen Kalevala-tenttiin, jonka rinnalla Haluatko miljonääriksi -testi on lasten leikkiä.

Raimo Hautanen, kriitikko
9.4.2017

Lisää kommenttisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*

Ensi-iltaviikko: Myymälävarkaan käsikirja ke 24.5.2017!LUE LISÄÄ